tiistai 9. tammikuuta 2018

Paljonko hevosen pito maksaa kotona?


"So what horses cost?"
"Everything.
They cost everything.
All of it.
And your soul."

Eilen rakas Sankariponini oli rikkonut sähköpaimenen, joka on palvellut jo lähes kuusi vuotta. Aloin pohtimaan, että kuinka kallista tämä hevosen pito oikein on, kun nöyränä menin ostamaan uuden paimenen eikä sydäntäni särkenyt yhtään rahan meno tai ehkä jossain syvällä alitajunnassa hieman itkettää, koska olisihan rahalle ollut muutakin käyttöä. Vertailin kyllä hintoja ja päädyin n. 200 euron paimeneen, joka riittää meidän käytössä mainiosti.

Päätin nyt hieman kirjoittaa ylös mihin kaikkeen hevoset rahaa tarvitsevat kotitallilla. Tekstistä tuli superpitkä enkä varmasti ikinä halua lukea sitä enää itse, jotta ei tule mielipahaa. Hevoset itsessään ovat olleet kaikki suhteellisen halpoja. Voin nyt aluksi kertoa, että siinä ei säästä jos ostaa halvan ex-ravurin ja yrittää taiteilla siitä ratsun. Jönssi on hevosista se johon uppoaa eniten rahaa. Vinkkinä kehotan ostamaan hevosen, joka ei pasko kaikkea syömäänsä läpi

Ruoka

Hevoset syövät. Ne syövät paljon. Itse pyrin siihen, että hevosilla olisi lähes kokoajan heinää tarjolla. Välillä olen myös laittanut ison säilöpaalin tarhaan, jotta hevoset oikeasti saavat syödä kokoajan. Haluaisin pitää paalin kokoajan tarhassa, mutta hevoset jotka eivät ymmärrä parastaan sotkevat paalin kierimällä ja kusemalla päälle. Sitten ne huutelevat portilla, kun heille ei anneta uutta ruokaa, kun joku on pissinyt heiniin. Joku päivä kyllä ostan sellaisen hökötyksen johon saa paalin hevosilta suojaan...
Heinää kuluu meillä tällä hetkellä neljällä hevosella viikossa noin yksi pyöröpaali. En tiedä paljonko ne painaa, mutta paljon ehkä 400-500kg. Jokainen voi itse googlata paljonko paali omalla seudullaan maksaa.

Hevoset voivat selvitä ilman ylimääräisiä rehujakin, mutta itse huolehdin vitamiinien ja kivennäisten saannista antamalla ne pussista. Tällä hetkellä käytössä on racing ADE-vitamiini, Pavo Elyte, Green stallion elektrolyytti sekä marstall force. Lisäksi kaikki hevoset saavat n. 2l Pavon Growia päivässä. Pakkojuotan hevoset Slobber Mashilla. Näihin kuluu ihan kohtuullisesti rahaa. Eniten Pavon rehuihin, koska niitä luonnollisesti kuluukin eniten.

Tein koulussa ruokintalaskelman viiden hevosen tallille ja summat olivat melko suuria. Opettaja ihmetteli, että miksen syötä halvempaa rehua ja vastasin hänelle, että jos jostain tingitään niin se ei ole ruokinta. Minun mielestäni rehut pitää valita hevoselle sopiviksi ja haluan, että syöttömäärät eivät ole kohtuuttomia.

Laidunkausi säästää vähän rahaa ja aikaa. Mikäli omaa peltoa ei ole niin laidun pitää vuokrata ja se maksaa. Omalla pellolla laiduntaminen mielletään usein ilmaiseksi, mutta luultavasti se peltokin on jotain maksanut. Eli ei sekään ei ole ilmaista. Lisäksi sinne pitää viljellä kai jotain heinänjyviä, että se kasvaa?

Onnellisia hevosia laitumella.
Tarhat, tallit ja kenttä yms...

En tiedä paljonko rahaa tulee uppoamaan näihin. Meiltä löytyy onneksi perheestä sähköasentajia sekä putkiasentaja. Itselläni on myös pintakäsittelyalan koulutus, joten työvoiman saa omasta takaa. Tuskailen jo kuitenkin, että paljonko menee rahaa ja työtunteja siihen, että omasta pihasta tulee sellainen kuin haluan. Meillä on lisäksi todella pieni tontti eli maata pitää ostaa lisää, jotta kaiken saa mahtumaan. Budjetti on valmiina ja neuvottelut käynnissä. Toivotaan, että ensi kesänä hevoset laiduntavat omalla pellolla...

Talliin pitää valaa betonilattia. Siihen siis tarvitaan jotain verkkoa, eristelevyä ja sitten sitä betonia. En tiedä paljonko se maksaa, mutta keväällä se on pakko tehdä. Aion tilata betoniauton, koska valettavaa aluetta on vajaa 100m2 ja pienellä betonimyllyllä siinä menisi ikuisuus.
Karsinaelementit ostin käytettyinä. Ne maksoivat 300 euroa ja niitä pitää vähän ehostaa maalaamalla ja raapimalla ruosteita pois.

Haluan jotkut kurattomat tarhat. Ehkäpä hiekka- tai haketarhat. Lisäksi haluan kentän. Niihinkin kuluu rahaa. Kerron sitten, kun ne joskus on valmiita, että paljonko. Jokatapauksessa haluan paljon hiekkaa ja soraa. Ei kuraa.

Laitumien ja tarhojen aitaaminen maksaa. Hyvä aitalanka on kallista, tolpat eivät ole ilmaisia ja tehokas paimen maksaa. Parhaassa tapauksessa tallissa on pöljästi poni, joka vähän väliä roikkuu langoissa, katkoo tolpat ja saa vielä samassa rytäkässä paimenen pois päiviltään. Siinä ei sitten auta muu kuin mennä aitaustarvikekauppaan, koska ei se poni ja kaverit voi valitettavasti vapaana temmeltää. Vai voisiko...? Aitauksista hajoaa usein kahvat. Lisäksi eristimiä pitää uusia vähän väliä. Pienistä puroista kasvaa isoja jokia ja näistäkin saa muutaman euron maksaa.

Kottikärryt ovat ihan must have. Minulta löytyy kahdet! Isot muoviset ja pienemmät metalliset. Kummatkin ovat kaksipyöräisiä ja hyviä. Ne maksavat myös, mutta helpottavat arkea ja tekevät onnelliseksi. Sain toiset kottikärryni joululahjaksi vanhemmiltani ja olen niistä maailman onnellisin.

Kuvitellaan se tilanne, että on valmis kenttä ja poni. Haluan varmasti treenata omalla kentällä, ehkäpä esteratsastusta. Tarvitsen siis estekaluston! Tällä hetkellä minulla on 10 kpl puomeja ja ne ovat maksaneet yhteensä 100 euroa, mutta ne ovat 2-laatuisia. Kelpaavat täysin minulle. Siihen jonain päivänä ostan vielä tolppia sun muita. Tai teen itse ja sitten niistä tulee huonot!

Vesiletkua kuluu kokoajan. Pakkasessa se jostain syystä alkaa vuotamaan tai hokkieläimet kävelevät sen yli. Meillä on myös toistaiseksi pitkä matka vesipisteeltä tarhalle joten letkua on pitänyt ostaa tarpeeksi. Hevoset juovat paljon. Meillä vesi tulee omasta kaivosta eli maksaa vain kaivon  sekä vesipumpun sähkönkulutuksen verran. Se on siis "ilmaista". Hevoset kyllä juovat lämmintä vettä ja heitä myös pestään eli lisätään myös lämminvesivaraaja hevosten käyttöön.

Pihavaloja saa olla joka nurkalla. Mielellään kunnollisia led-valonheittimiä. Meillä on tällä hetkellä kolme ja haluaisin lisää. Minulla on myös maailman paras otsalamppu. Hevosilla on myös pihatossa valo. Talliin tulee monia valoja sekä haluaisin infrapunalampun hoitopaikalle. Se jos mikä olisi luxusta.

Talikot, lapiot, ämpärit yms. ovat kulutustavaraa ja nekään eivät ilmaiseksi pihalle eksy. Paitsi, jos esimerkiksi vanhempani unohtavat omansa minun tontille. Silloin ne automaattisesti ovat minun...heh.

Tämä tarha tuskin Sakariponia pitelisi
Hevosten kiinteät kulut

Kengitys ja vuolu. Se tehdään kahdeksan viikon välein tai silloin, kun irtokenkiä ilmaantuu. Itse osaan jotenkin lyödä irtokengän paikoilleen, mutta niitä harvemmin löytyy. Oliver ja Sakari ovat kengättömiä. Sakari varmaan saa kengät kunhan aloittaa kunnon treenin. Jönssillä ja Oskarilla on kengät. Niihin siis kuluu aina määräajoin rahaa.

Rokotukset mikäli hevosten kanssa aikoo poistua jonnekin niin ne kannattaa rokottaa. Joissakin kilpailuissa ne pitää rokottaa. Mikään pakko hevosia ei ole rokottaa ellei niillä käy jossain missä niiden pitää olla rokotettuja.

Raspaus suoritetaan usein 6-12kk välein. Omilla hevosilla on ollut vajaan vuoden raspausväli ja se on eläinlääkärin mukaan näillä yksilöillä hyvä. Sakailta ehkä poistetaan jossain vaiheessa sudenhampaat tai sitten ei. En minä tiedä. Viimeksi ne vain pilkistivät. Ennen ratsutusta käytän sen hammaslääkärissä, jotta ne eivät sitten ainakaan vaivaa.

Näiden lisäksi pakollisia on tietenkin se ruoka ja vesi mitä hevoset kuluttavat kokoajan.

Varusteet ja hoito

Mikäli sillä hevosella tekee muutakin kuin syöttää sitä ja katselee tarhassa niin se tarvitsee varusteita. Yleensä oloneuvoshevosillakin on riimu sekä loimet. Hyviin loimiin kannattaa sijoittaa, halpa riimu kyllä menee tarhassakin. Riimunnaruja sekä harjoja katoaa meillä, koska koira vie niitä salapaikkoihinsa. Yritän aina laittaa ne niin, että koira ei voisi ottaa niitä, mutta kyllä varsinkin harjat ovat hyviä leluja. 

Satulan pitää olla sopiva. Se voi maksaa hyvällä tuurilla 300 euroa tai sitten 3000 euroa. Niitä tietenkin yleensä on kaksin kappalein vakavasti otettavalla ratsuhevosella. Estesatula ja koulusatula.
Kelvolliset suitset voi saada muutamalla kympillä, mutta kun panostetaan hevoselle täydellisiin varusteisiin, jotka vielä näyttävät hyviltä niin voidaan maksaa jo muutama satanen. Suitsia on erilaisia ja niitäkin kannattaa keräillä talliin. Otsapannoilla ja turpahihnoilla voi hifistellä. Näyttelyeläin tarvitsee myös näyttelysuitset tai näyttelyriimun. Sakarikin omistaa jo kolmet suitset ja halterin. Kuolaimiin saa tuhlattua myös rahaa. Ne kannattaa hankkia myös hevosen tarpeiden mukaan. Itse haaveilen Neue Schule-kuolaimista Sakarille, mutta en ole vielä ehtinyt hankkia niitä. Tykkään myös sprenger-kuolaimista. Tai siis hevoset tykkää. Minä tykkään kaikesta kullanvärisestä.

Meillä on myös suht uudet finn-tack koppakärryt. Ne maksoivat n. 1000 euroa. Lisäksi löytyy kahdet valjaat remmeineen. Onneksi niihin on panostettu, kun ajan niin usein. Ajaminen on aina tosi kivaa, kun jaksan valjastaa jonkun kärryjen eteen!

Loimia tosiaankin pitää olla joka lähtöön. Sateelle, tuulelle, pakkaselle, kuivatukseen, edustukseen, kuljetukseen. Kannattaa hankkia hevosia jotka ovat samaa kokoa, jotta loimia voi kierrättää tai sitten kaiken kokoisia hevosia, jotta aina voi ostaa alennusloimen ja se sopii jollekin.

Satulahuovat, suojat, pintelit, heijastimet, riimut, narut, apuohjat, juoksutusliinat, raipat, harjat, linimentit, kylmäyssuojat...Ostin myös klipperin, joka ei ole pakollinen, mutta tosi kiva lisä hoitotuotteisiin!

Showponi kuluttaa shampoota, showsheeniä ja muita kaunistavia tuotteita.
Kesällä hevoset arvostavat ötökkämyrkkyä. Tai eivät oikeastaan arvosta vaan juoksevat karkuun pullon nähdessään, mutta kyllä ne sitä arvostavat etteivät ötökät syö elävältä.

Varusteissa yleensä lähtee jokin pyörä päässä heittämään ja niitä tulee hamstrattua kaapit täyteen. Niihin voi tuhlata niin paljon rahaa kuin haluaa.

Sakari ja näyttelyhalter
Kuljetuskalusto

Itse olen juuri hankkimassa omaa kuljetuskalustoa. Autossani ei ole edes vetokoukkua ja tänään laitoin sen myyntiin. Aion ostaa vetoauton sekä trailerin. Mikäli haluaa poistua kodin ulkopuolelle niin kannattaa olla oma kalusto tai kalusto jota saa lainata. Yleensä trailerien ja autojen vuokraus ei ole ilmaista. Lisäksi siihen liittyy vaara, että se oma kullannuppu hajottaa jotain ja sitten olisi hyvä kaivaa sieltä lompakosta vähän ylimääräistä, jotta saadaan vahingot korvattua. Tässä tapauksessa myös vakuutus on hyvä, mutta nekin maksaa!

Autossa on kuluja ja trailerissa on kuluja. Niitä pitää katsastaa ja huoltaa. Verot ja vakuutukset pitää maksaa. Polttoaine maksaa ja varaosat maksaa.

Uuden opettelu

Jos vielä jää ylimääräistä niin kannattaa kehittää itseään ja mennä esimerkiksi valmennukseen tai lähettää hevonen koulutettavaksi! Se maksaa välillä milloin mitäkin. Ilmaisia luentoja ja klinikoita kannattaa hyödyntää. Niistä voi saada hyviäkin vinkkejä. Myös maksulliset luennot, kurssit ja kirjat ovat hyviä sijoituskohteita.

Mikäli pelaat korttisi oikein niin saatat saada myös kokeneemmilta hevosenkäsittelijöiltä "ilmaisia" vinkkejä. Itse olen pyrkinyt tähän. Nämä vinkit yleensä ansaitaan työnteolla ja oikealla asenteella.

Omat varusteet

Jonain päivänä, kun on päättänyt luopua kaikesta muusta elämästä niin on varaa hankkia hienot ratsastushousut ja kalliit saappaat. Iltapukugaalaan miettii asuvalintoja pikeurin tai animon väliltä. Laittaisiko päähineeksi Charles Owenin vaiko Samshieldin. Nuttura on jo valmiiksi kiristetty... Onneksi sitten palaa maanpinnalle ja muistaa, että ei ehdi minnekään iltapukugaalaan, kun hevoset pitää ruokkia tänäänkin!
Hyvin istuvat, turvalliset ja siistit varusteet ovat hevosurheilussa tärkeitä.

Kannattaa myös panostaa niihin vaatteisiin, joilla pärjää säässä kuin säässä. Hevoset pitää hoitaa, vaikka ulkona sataa ja tuulee. Minä olen hankkinut haalareita, joita ilman en pärjää. Vaatteita kuluu paljon. Ratsastushousutkin oikeasti kuluvat rikki ja hanskat kuluvat tai katoavat ennen aikojaan...

Varusteet ja puitteet ovat nyt kunnossa. Hevosilla on ruokaa ja vettä. Voi vaan keskittyä nauttimaan harrastuksesta kunnes... tarvitaan akuutisti eläinlääkäriä!


 Vähemmälläkin varmasti selviää ja enemmänkin saa tuhlattua. Tällaisiin asioihin minun rahat kuluvat ja tulevat kulumaan. Mitään en vaihtaisi pois kuitenkaan. Hevoset ottavat paljon, mutta ne myös antavat. Työlleen on enää turha laskea hintaa. Tämä on se mitä haluan.

"So what horses cost?"
"Everything.
They cost everything.
All of it.
And your soul."

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Miksi ostin PONIN?


Yksinkertaisesti poni vain tekee ihmisen onnelliseksi.

Minulta kysytään todella usei miksi ostin ponin? 

Yleisesti oletetaan, että poni on pieni enkä voi sillä aikuisena ratsataa. Sakari kuitenkin on iso poni. Se mitattiin 2-vuotiaana säkäkorkeudeltaan 144,5cm ja lautaskorkeus oli hulppeat 147,5cm. Ponin säkäkorkeuden yläraja on 148cm, mutta luonteeltaan welsh cob on poni, vaikka mitä yrittäisit. Oliver on ehkä hieman reilu 150cm säkäkorkeudeltaan, mutta se tuntuu pienemmältä kuin monet ratsastamani 140cm ponit, koska se on niin kapea. En siis näe mitään syytä, että miksen voisi ratsastaa ponilla, jos ne tuntuvat ja näyttävät sopivilta. Alla olevassa kuvassa ratsastan Gretalla, joka hippoksen mukaan on 142cm säkäkorkeudeltaan. Minä olen 166,5cm. Miltä näyttää?


Poni on voi olla laadukas!

Minun ponini todistetusti on laatuponi. Se sijoittui omassa luokassaan 4. sijalle laatuponikilpailussa 2017. Uskallan väittää, että Sakarista ei hetkessä laatu lopu kesken. Se tulee varmasti suorittamaan koulu-sekä estepuolella mikäli vain ratsastajan (eli minun) kapasiteetti ei lopu kesken. Olen ilmoittanut Sakarin myös ponibreedersiin. Niin kovat odotukset minulla on ponista, itsestäni ei aivan. Onneksi tässä on vielä mahdollisuus harjoitella.

Haluaisin myös kokeilla Sakarilla maastoesteitä. Sakari on niin rohkea, että sille ei varmasti tule olemaan ongelma mennä esteistä yli tai läpi. Minua ehkä jännittää tässä vaiheessa, mutta toivottavasti Sakari ei aisti pelkoani. 

Sakarin rakenne on hyvä ja askellajit laadukkaat. Mitä muutakaan voi toivoa? Noh...Luonne sillä on hieman jääräpäinen, mutta yritän kääntää sen vahvuudeksi.


Matka varsasta aikuiseksi

Tämän olisi voinut tietysti kokea hevosenkin kanssa, mutta siinä vaiheessa kun Sakarin turpa kurkista siirtotallin oviaukosta niin sydämeni suli. Söpö turpa; mikä mainio tekosyy ostaa poni. Puolen vuoden ajan pyörittelin päässäni ajatusta omasta ponista ja sitten vain oli pakko toimia, kun tajusin, että joku voi ostaa pikku-Sankarin ellen minä ehdi ensin. En ole katunut päätöstäni, vaikka Sakari välillä osaakin olla maailman hirvein pieni otus.

Päätöstäni vahvisti se, että Sakarin isä oli kerran karannut meidän talliin. Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta eräänä aamuna isälleni tuli puhelu, että minun hevoset ovat karanneet. Mietin talliin juostessani, että miten se voi olla mahdollista kun ne ovat karsinoissa. Tallin ovet olivat kiinni ja ajattelin jo kauhukuvaa rikkinäisestä seinästä tallissa. Avasin oven ja...Siellä Oliver ja Jönssi torkkuivat tyytyväisinä ja olivat pöyristyneitä, kun niin aikaisin aamulla päätin heidän rauhaa häiritä.

Käännyin ympäri ja säikähdin ihan hitokseen, kun musta ori oli kävellyt perässäni tallin hoitopaikalle. Onneksi se oli maailman kiltein ori ja sain sen karsinaan odottamaan omistajaansa. Samaan karsinaan, josta Sakari viime kesänä päätti murtautua ulos. 

Kun tutustuin Sakariin ja kumppaneihin niin selvisi, että se oli Sakarin isä joka oli selkeästi käynyt tsekkaamassa paikat jälkikasvuaan varten. Siis millä todennäköisyydellä tällaista edes käy? Haluan uskoa kohtaloon :D


Ne on niin ponimaisia...

Poneilla on ponien luonne. Hieman alkukantaiset welshit ovat selkeästi luonteikkaampia, kun perus puokit tai lämpöiset. Ne ovat nimenomaan alkukantaisia mielestäni. Niiden älykäs luonne tekee niistä välillä todella rasittavia, mutta niin rakastettavia. Älykkyyden takia ne osaavat olla mestareita karkaamisessa ja oppivat helposti kuinka rehuhuoneen oven saa auki. Sakari on myös todella rohkea. Se epäröimättä hyppäsi maneesissa muurista läpi ja uusissa paikoissa se on maailman helpoin, koska se ei pienistä hätkähdä.

Se on sitkeä, rohkea ja älykäs. Pidän hevosista, mutta ainakaan omiltani ei löydy sellaista ajattelykykyä kuin Sakarilta. Sakari myös pärjää yksinkertaisemmalla ruokinnalla, koska se on parempi rehunkäyttäjä.


Ponit ovat kauniita, älykkäitä, laadukkaita, taloudellisia...Miksi siis hankkisin hevosen, kun voin hankkia ponin? 

Olen aika varma, että poni on parantanut elämänlaatuani ja harrastukseni on päässyt aivan uudelle tasolle ponin kanssa. Olen saanut paljon uusia ystäviä ja tuttuja ponien ansiosta, olen käynyt paikoissa jonne ilman ponia en menisi. Poni on siis sivistänyt minua ja houkutellut minut kodin ulkopuolelle. Niin paljon muistoja ja uusia kokemuksia on ponit antaneet lyhyessä ajassa. 

Arvatkaa onko nyt ponikuume?



lauantai 6. tammikuuta 2018

On-off-sairastelua


Jönssi sairastaa tällä hetkellä erittäin on-off-tyylisesti. Pari päivää se oli vaisu eikä halunnut liikkua normaaliin tapaan, puuskutti vähäisestäkin ravista ja vaikutti ähkyiseltä. Aloitin psylliumin tiistai-iltana ja torstaina se oli mukamas jo parempi. Se liikkui taas vähän enemmän mielellään ja venytti itseään jopa eteen-alas. Ensin se kyllä päätti liinassa hypätä pystyyn ja poltti samalla käteni, kun en ollut ihan moiseen varautunut...
 Olen juoksuttanut Jönssiä siis kevyesti, että saan sen kakkimaan, jotta voin tutkia onko sen ulosteessa hiekkaa. En todellakaan tiedä kuinka luotettavaa tuollainen tutkiminen on, mutta jokaisessa tutkimassani kikkareessa on ollut ripaus hiekkaa, joka jää kauhan pohjalle kun kikkaretta liottaa vedessä. Mitäpä muutakaan tekemistä minulla olisi, kuin tutkia hevoseni tuotoksia...

Nyt kun kuvittelen Jönssin olevan parempi niin eiköhän se taas huomenna ole ihan huonossa kunnossa. 

En jotenkaan voi uskoa, että psyllium vaikuttaisi jo noin nopeasti ja hevonen olisi taas ok. Se kuitenkin liikkuu mielellään ja jaksaa liikkua puuskuttamatta. Hieman se on ollut vielä villi, kun ollaan aloitettu juoksutus, mutta nopeasti tasaantunut ja alkanut työskennellä. Minun on varmaan yritettävä vain ratsastaa sillä ja ratsastaa se rennoksi. Mikäli se ei edelleenkään ratsastaessa ala asettua niin sitten pitää etsiä syytä jostain muusta kuin hiekasta. 

Välillä olisi kyllä kiva harrastaa hyvissä puitteissa ja ilman ongelmia. Yritän ajatella positiivisesti ja vielä jonain päivänä oma talli on siinä kunnossa, että harrastaminen on helppoa ja joka puolella ei ole kuraa. Keväällä viimeinkin aion saada talliin uuden lattian ja näin ollen hevoset saavat siirtyä pihatosta takaisin tallieläimiksi..:D



maanantai 1. tammikuuta 2018

Ei kai tehty meitä onnistumaan



Jatkuvat takaiskut saavat motivaation koetukselle. Tässä taas oikeasti koetellaan sitä harrastuksen mielekkyyttä ja testataan kuinka paljon on valmis hevosten takia tekemään. Kun Jönssin jalka toipui niin oletin, että päästään treenaamaan hyvillä mielin ensi kesää kohti. Rehellisesti sanottuna taas ollaan melko pohjalla. Parin kuukauden takaiset ähkyoireet ovat palanneet. 

Jönssi on ollut satunnaisella liikunnalla surkeiden sääolosuhteiden takia ja sen takia, kun joku minussa sanoo, että kaikki ei ole kunnossa. Se on mielestäni epämääräisen jäykkä ja nyt se alkoi liikutuksessakin protestoida. Vahvasti epäilen hiekkaa ja toivon, että epämääräinen oireilu katoaa psylliumkuurilla. Ulkoinen olemus on parempi, kuin pitkästä aikaa. Liikutuksen määrään ja tasoon nähden Jönssi on suht lihaksikas. Se ei ole myöskään vielä laihtunut vaan näyttää sopusuhtaiselta.

Ratsastaessa Jönssi tosiaan kävelee kyllä pyydettäessä nätisti, mutta heti jos pyytää ravia niin se pukittelee ja ravistelee itseään. Se ei yritä riistäytyä vaan mielummin pysähtyy. Vaikka Jönssi on ollut menneisyydessään kamala kaakki ja heitellyt minua pitkin peltoja niin nyt se tuntuu aivan erilaiselta. Se on pitkän aikaa jo nauttinut työn teosta ja nyt siitä huomaa kilometrien päähän, että kaikki ei ole hyvin. 

Nyt vain toivon, että psyllium tekee tehtävänsä ja Jönssi palautuu omaksi itsekseen. Loogisesti ajateltunahan hiekka on erittäin todennäköinen syy. Tämä on vain spekulointia ja arvailua, mutta Jönssihän sai kesällä vahvan lääkekuurin jalan takia ja se lopetti syömisenkin lääkkeiden takia. Tämä on ehkä aiheuttanut jonkinlaista vatsahaavaa. Googlailun perusteella hevoset syövät vatsakipuihin hiekkaa ja näin ollen Jönssi on varmasti popsinut tyytyväisenä hiekkaa. Syksyllä myös annoin heinät maasta, kun en saanut fiksua heinälaatikkoratkaisua tehtyä ja siitäkin tuli hiekkaa.

Tällä hetkellä hevoset saavat heinänsä isosta heinälaatikosta, jossa on myös heinäverkko. Siitä riittää niille siis syötävää lähes kokoajan eli pitkiä ruokintavälejä ei tule. Silti Jönssi jostain syystä on alkanut järsimään kaikkea puuta, vaikka se ei ole ennen tehnyt sellaista. Se on syönyt heinälaatikkoa, seiniä ja aitoja. Tekeekö se siis sitäkin helpottaakseen vatsakipua? 

Nyt kun olen analysoinut tätä itsekseni niin tämä tuntuu aivan selkeältä ja mietin, että miksi en voinut huomata jo aikaisemmin?


Vaikka Jönssin kanssa epäonnistunkin jatkuvasti niin Kuningas Oskari onneksi piristää hieman. Ilmeisesti teen jotain oikein, kun tänään töihin lähti mielellään pieni ratsunalku. Otsalampun valossa, räntäsateessa Oskari päätti, että hänestä tulee luottoratsu. Selkäännousu, pysähtyminen, kääntyminen ja liikkeelle lähtö sujuvat erittäin hyvin. Oskarilla ei ole minnekään kiire ja se kärsivällisesti kuuntelee ohjeita ja toimii parhaan mukaan. Tänään se myös ensimmäistä kertaa alkoi näyttää rentoutumisen merkkejä. Oskaria saa myös helposti ohjattua jo painoavuilla, josta olen positiivisesti yllättynyt! Kunhan pohjat sallivat niin ravia aletaan ottaa lähiaikoina.

Oskarin kanssa edetään todella rauhallisesti, koska kovempaa ravitreeniä se ei kestä ja siispä haluan rauhassa rakentaa siitä vielä kestävän ratsun. Siitä voi tulla melkoisen näppärä harrastehevoinen, koska se liikkuu jo nyt tahdikkaasti ja on kiltti ja yritteliäs. Se on myös nättikin!


perjantai 29. joulukuuta 2017

Kohti uutta vuotta


Syksy oli ja meni. Selvittiin siitä, vaikka motivaatio oli välillä kuran ja tulvimisen takia kadoksissa. Heti kun se on mahdollista niin meille tulee jotkut ei-upottavat tarhat sekä kenttä. Hyvää kannattaa odottaa, mutta nyt on vahva tunne, että tämä on jo vuoden tai kahden päästä mahdollista.

Hevoset ovat viihtyneet pihatossa kurasta huolimatta. Nyt viihdyn minäkin, kun ei ole kuraa. Kyllä koeteltiin hevosrakkautta, kun mikään ei ole ollut helppoa ja puitteet ovat vähän puolitiessä. Ensi keväänä on pakko ryhdistäytyä ja oikeasti laittaa talli kuntoon. Se vaatii rahaa ja aikaa, joten yritän äkkirikastua tässä alkuvuodesta.

Meillä asuu myös kolmen kaviokkaan sijaan neljä kaviokasta. Meille muutti syksyllä nyt 7-vuotiaaksi kääntyvä lv-ruuna King Oskar. Oskari ei sentään tullut minulle omaksi. Se vain toipuu pienistä rasitusvammoista ja opettelee luottoratsun elämää, hyvällä menestyksellä tietenkin.

Oskari on sopeutunut kivasti laumaan. Se ystävystyi heti Sakarin kanssa, mutta Jönssin ja Oliverin mielestä tulokas oli ihan tyhmä. Oskari on Jönssin entisen omistajan hevonen ja Jönssi onkin kurittanut pikku-Oskaria sen ollessa varsa :'D

King Oskar
 Joululahjaksi ostin itselleni klipperin ja Jönssi onkin nyt lähes siististi kaljuksi leikattu. Ensimmäisen kerran klippasin sen koiratrimmerillä, mutta karvan kasvaessa siitä ei tullut enää mitään. Siispä päätin investoida ja nyt meillä on ihan super Lister Legend, jolla kyllä kelpaa klippailla.
Koska Jönssi on niin helppo klipata niin päätin yrittää jopa sen pään klippaamista. Hyvin meni, kunnes tajusin, että enhän voi ajella siltä turpakarvoja pois...Hieman hassulta hän näyttää, mutta eipä se täällä hirveästi haittaa.

Jönssi on ollut taas lomalla, tällä kertaa joululomalla. Nyt reipastun taas ja alan treenaamaan, kun minkään ei pitäisi sitä estää. On hokkikengät ja tilsakumit ja kaikkea.


Sakari kääntyy 3-vuotiaaksi. Missä välissä siitä tuli niin iso poika? Se on käyttäytynyt maailman fiksuiten ja nyt pitäisikin ennen kevättä saada aikaiseksi ruunata se, jotta kevään tullen se ei tajua olevansa maailman kuningas vaan pysyy kilttinä ponina.

Näillä näkymin se lähtee kasvattajalle ponikouluun keväällä ja siitä tulee ihkaoikea ratsu. Minä en vieläkään osaa ratsastaa, mutta toivottavasti Sakarista tulee luottoponi, joka antaa virheitä anteeksi!

Sakari on myös taas kasvanut hirveästi. Tällä kertaa leveyttä. Se alkaa näyttää jo ihan ratsastettavan kokoiselta eläimeltä.



 Eipä tässä varmaan kummempia ole tapahtunut. Nyt kun arki alkaa kotona rullaamaan, on kerrattu kuulumiset ja hevostilanne niin voin varmaan ensi vuoden olla parempi bloggaaja ja panostaa tähänkin harrastukseen.




perjantai 3. marraskuuta 2017

Ähkyoireilua


Taas voi vaan todeta, että hevoseton on huoleton.

Jönssi on ollut valmennuksen jälkeen ihan maailman paras. Se on ollut yritteliäs ja joka ratsastuksesta on tullut hyvä fiilis. Takapakkia otettiin kuitenkin keskiviikkona. Jönssi oli ollut koko päivän aivan normaali ja päätinkin lähteä kevyesti pellolle jumppailemaan. Jönssi alkoi huohottaa jo käynnissä kaameasti ja kuulosti aivan puhkurihevoselta. Hyppäsin alas selästä, koska siinä vaiheessa hälytyskellot soivat todenteolla. Jönssin kyljet pumppasivat ja se näytti todella tuskaiselta. 

Kiireellä talutin sen takaisin pihalle, että sain varusteet heitettyä pois. Laitoin viltin päälle ja ei muuta kuin kävelemään. Samalla soitin äidilleni, että toisi melassiämpärin, joka on heillä. Äiti onneksi kiiruhti meille melassin kera. Juotettiin Jönssi ja mitattiin kuume. Lämpö oli aivan normaali, mutta jokin ei nyt ollut kunnossa.

Laitoin Jönssin liinan päähän ja pistin sen juoksemaan. Se ei enää hengästynyt epänormaalisti ja alkoi kakata! Luojan kiitos. Koko hevosen olemus muuttui siinä sekunnissa ja se alkoi työskennellä ihan omasta tahdostaan siinä liinan päässä eikä enää mistään kivusta tietoakaan.

Jönssi on yleensäkin aika läpipasko, mutta nyt se kakki varmasti yli kymmenen kertaa juoksutuksen aikana. Taisi siis olla hieman ummetusta, joka onneksi saatiin hyvissä ajoin hoidettua. Illalla vielä kävin vähän väliä katsomassa Jönssiä ja kuuntelemassa vatsaääniä. Jönssi on ollut taas erittäin pirteä oma itsensä. Nyt pakkojuotan kaikkia hevosia aamuin illoin, koska ne eivät selkeästikään huolehdi omasta hyvinvoinnistaan tarpeeksi.

Ähkyjä on ollut nyt hirveästi liikkeellä, joten olkaa tarkkoina omien kauraturpien kanssa!

Onneksi kaikki kääntyi parhain päin <3 p="">

Tätä inhottavaa ähkyvälikohtausta lukuunottamatta meillä on mennyt tosi kivasti. Jönssi siis on ihan superkevyt ratsastaa ja hyviä kohtia tulee päivä päivältä enemmän. Omakin motivaatio on ihan huipussaan, kun hevonen tekee kaiken parhaansa mukaan.

Ensi viikolla on näillä näkymin uusia tuulia hevosrintamalla. Sain aika kivan mahdollisuuden, mutta siitä lisää sitten kun käytännön asiat varmistuvat. Aina on se mahdollisuus, että asiat muuttuvat suuntaan tai toiseen, mutta tällä hetkellä kaikki vaikuttaa hyvältä.

Loppukevennykseksi vielä Sakarin juoksutusta. Harmi etten saanut parhaita pätkiä videolle, kun se kokosi itsensä maailman lyhyimmäksi ponipaketiksi, laukkasi hetken lähes paikallaan ja siitä sinkosi katapulttina ilmaan. Minulla oli hiukan pitelemistä, kun puskutraktori pomppii narun päässä :D

Henkilön Linnea Huilla (@linneahuilla) jakama julkaisu

torstai 26. lokakuuta 2017

Kouluvalmennus

24.10.

Vihdoinkin päästiin kauan odotettuun kouluvalmennukseen. Meille satoi aamulla aivan hirveästi lunta ja melkein jouduin perumaan valmennuksen sen takia, että vetoautoa ei ole. Onneksi valmentajalla ei ollut pitkä matka tähän meillekään ja valmennus pidettiin pellolla.

Pari tuntia ennen valmennusta tuli melkein paniikki, kun tajusin että eihän minulla ole ollut kengällistä hevosta ties kuinka moneen talveen. Pysyykö se pystyssä mitenkään? Ja ne tilsat...Niitä ei ole kengättömillä ollut. Lähdin pellolle kävelemään alkukäyntejä ja huokaisin helpotuksesta todettuani, että Jönssi pärjää ihan hyvin.

Valmentaja oli ihan huippu. Tarkoitus olisi keskittyä pala palalta pieniin juttuihin niin, että kaikkea ei tule kerralla ja pääsen oikeasti jyvälle asioista. Tänään keskityttiin siihen, että Jönssi liikkuu pohkeesta eteen, kantaa itsensä eikä siis vain roiku ohjalla takajalat perässä hinautuen.

Minun piti pitää aivan minimalistinen tuntuma, jotta Jönssi ei tukeudu liikaa minun käteen ja minä en tukeudu Jönssiin. Piti tuntea vain kuolainten paino ohjien päässä ja kuitenkin pitää se tuntuma ja ajatella ohjien olevan lasiset, jos päästän ne roikkumaan niin ne katkeavat. Tällaiset mielikuvat saavat minulla yleensä palaset loksahtamaan paikoilleen ja niitä on helppo muistutella sitten itselle.

Jönssin piti myös liikkua eteen. Ilman eteenpäinpyrkimystä on ihan turha yrittää tehdä mitään. En tietenkään ottanut raippaa, koska Jönssi oli ollut viimepäivät aika vireänä, mutta nyt se palautui taas tätiratsumoodiin. Jönssistä tulee helposti sellainen tahmea ja pohkeen takana oleva, jos en huolehdi siitä, että se liikkuu. Olen taas luistanut tässä asiassa ja sen kyllä huomasi. Kuitenkin kun tarpeeksi sitkeästi muistutin itseäni huolehtimaan siitä nopeudesta ja tahdista niin Jönssi muuttui paljon paremmaksi. 

Minun oikeasti pitäisi ratsastaa kokoajan, jos jäin kahdeksikin sekunniksi vain fiilistelemään niin huomaan, että Jönssi karkaa avuilta lapa edellä ja roikkuu toisessa ohjassa. Pitäisi vain keskittyä muistuttamaan Jönssiä siitä, että minä määrään suunnan ja tahdin. Se tarvitsee todella paljon ratsastajan tukea eikä osaa itse ratkaista mihin päin pitäisi mennä, jos en kokoaikaa kerro sille. Vaikka lumeen tuli selkeä ura, jota pitkin kuljettiin niin silti, jos jätin ratsastamatta niin Jönssi meni ihan hämilleen eikä oikein tiennyt minne päin jatkaa.

Oikea kierros on meidän heikko kohta. Minun on helpompi kääntää Jönssiä vasempaan, koska olen itse kokoajan kääntyneenä hiukan sisälle päin vasemmassa kierroksessa. Olen kääntynyt vasemmalle myös oikeassa kierroksessa, joten minun pitää hieman liioitella ja kääntää itseäni oikealle, jotta saan ohjattua paremmin.

Kun palaset loksahtelivat paikoilleen niin kaiken tuloksena Jönssin takajalat aktivoituivat ja se hieman venytti itseään kuolainta kohti (todella vaikea keksiä miten kuvailisin tätä :D) ei kuitenkaan roikkunut ohjalla, koska en antanut siihen mahdollisuutta ja kaula kaareutui aavistuksen. Sen liikkeeseen tuli paljon enemmän voimaa ja joustavuutta. Nuo pätkät eivät kestäneet pitkään, mutta niitä tuli kokoajan useammin ja useammin.

Todella monta pientä asiaa, jotka vaikuttavat todella paljon. Jönssikin sai kehuja yhteistyökykyisyydestä ja siitä, että sen ravi on hyvä ja tahdikas. Kyllä se vain on aika kiva hevonen, vaikka aina en olisi uskonut, että tähän pisteeseen päästäisiin. Seuraava valmennus on reilun parin viikon päästä ja siihen asti meillä on aikaa hioa näitä asioita. Olipa kyllä kiva ratsastaa lumessa. Harmi, että se taitaa sulaa melko pian pois. Hankitreeni tekisi kyllä todella hyvää!