sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Laatuponikilpailu


Vihdoinkin laatuponikuvat ovat koneella ja on hetki aikaa kirjoittaa tapahtumat ylös. Meidän tiimiltä lähti mukaan melkoisen monta ponia, joten päivä oli melkoisen kiireinen.
Aulangolle saavuttiin hiukan viimetingassa, hevoset talliin ja ensimmäiset äkkiä valmiiksi rakennearvosteluun. Yksi laittoi poneja kuntoon tallissa ja kolme meistä vei niitä arvosteltavaksi. Itse vein ensimmäiseksi Sakarin arvosteltavaksi, joten ehdin laittaa sen kuntoon itse.

Kenttä oli ihan hirveän märkä ja sen jälkeen kun olin esittänyt siellä pari ponia niin olin yltäpäältä kurassa ja kengät märkinä. Lisäksi tuollaisessa juoksuhiekassa juokseminen vei kaikki voimat heti alkuunsa. Olo oli jo melkein kaikkensa antanut, kun selvittiin ponien kanssa rakennearvostelusta pois.

Irtohypytysurakka oli melkoinen. 2-vuotiaiden luokassa neljä meidän poneista oli peräkkäin. Siinä oli kiirettä taas kerrakseen, kun piti saada ponit toinen toistensa jälkeen suorittamaan. Voisin sanoa, että viimeisten ponien kohdalla alkoi olla jo jonkinlainen rutiini tuohon hommaan.

Sakari oli numerolla 12, ennen Sakaria hyppäsi Vilho, joka oli myöskin meidän tiimissä. Sillä välin, kun Vilho suoritti niin itse kiiruhdin laittamaan Sakarin esiintymiskuntoon. Olin oikein panostanut ja ostanut Sakarille ihan omat Lamicellin suojat, luojan kiitos ne olivat jopa sopivat!

Showtime, maneesissa Sakari otti kaiken ilon irti ja kirmaili villisti minne huvitti. Luojan kiitos se ei ehtinyt keksiä paeta mistään, mutta yleisöön se yritti tutustua kurkkimalla laitojen yli katsomoon ja kun hätistelin Sakaria menemään eteenpäin niin se pukitti ja melkein potkaisi minua naamaan. Onneksi vain melkein, maistoin kuitenkin hiekan suussani. Tuhma poni.
Sakari oli melkoisen vekkuli ja voisin väittää, että se olisi voinut olla parempikin, jos se ei olisi keskittynyt kaikkeen typeröintiin mitä se nyt ehti tehdä. Onneksi se suoritti noinkin melkoisen hyvin ja arvosteluun olen erittäin tyytyväinen!



Sakari yllätti ja sijoittui jopa neljänneksi. Niin monta hienoa ponia ja minun liitokavioni oli neljäs! Ihan huippua. Sakari sai palkinnoksi pari ruusuketta, jotka se heitti vesiautomaattiin, msm-purkin sekä kivennäissäkin. Ihan saatiin taas "rahalle vastinetta" ja mikä tärkeintä paljon kokemusta sekä jotain mitä voidaan muistella vielä vanhana. Aivan varmasti ollaan taas ensi vuonna mukana.

(Lisään Sakarin arvostelun tähän vielä myöhemmin, kunhan muistan käydä hakemassa sen vanhemmiltani.)

En voi olla ihastelematta näitä kuvia. Niin upeita ja niin upea on poni. Sakari näyttää melko suurelta, kun se oikein ryhdikkäänä kirmaili menemään. 2.10. Sakarilla on vielä Hippos-näyttely, joka onkin sitten tämän vuoden viimeinen näyttely. Mitäköhän tekemistä sitten keksitään, kun ei ollakaan joka viikonloppua joissain ponikekkereissä!



tiistai 5. syyskuuta 2017

Laatuponeihin valmistautumista


Sir Sherlockponiini osallistuu tulevana viikonloppuna ensimmäistä kertaa laatuponikilpailuun. Laatuponikilpailu on tänä vuonna Aulangon ratsastuskoululla 9.-10.9. ja siellä arvostellaan mm. nuorten ponien rakennetta, askellajeja, kapasiteettia sekä estetekniikkaa. Itse en ole vielä kertaakaan päässyt mukaan tähän tapahtumaan joten olen hiukan pihalla siitä mitä tulee tapahtumaan.

Sakke on harjoitellut käymällä viimeisten parin viikon aikana kaksi kertaa irtohyppäämässä. Ensimmäisellä kerralla se oli vetelä kuin mikä. Yli se kyllä pääsi, mutta olisi se parempaankin pystynyt. Toisella kerralla lukitsin sen yöksi talliin ennen kuin menimme maneesille ja sitten Sakarista alkoikin löytyä potkua (ja pomppua!) enemmänkin.

Aivan ongelmitta ei selvitty, kun Sakari päätti yrittää poistua maneesista. Mikäli ette vielä tienneet niin Sakari on melkoinen kahlekuningas ja on mm. murtautunut useita kertoja erilaisista karsinoista ulos väkivalloin.


Yllä oleva kuva kertoo paljon. Sakari yritti poistua menemällä läpi puomista, johteesta ja köydestä, jotka estivät hyvin kaikkia muita poneja lähtemästä väärälle puolelle. Luojan kiitos Sakari ei lähtenyt tunkemaan itseään maneesin ovista pihalle vaan yritti ensin kiivetä katsomoon, koska sinne se ei päässyt niin se päätti paikaltaan hypätä muuripalikoiden yli läpi. Siitä se jatkoi suoraan kujaan ja hyppäsi hienosti. Kaiken tämän se teki panikoimatta, mutta sellaisella nopeudella että minulla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä estämään sitä...

Sakari on rohkea ja menee vaikka läpi kiven. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Hiukan välillä hakkaan päätä seinään, mutta on tuo poninpallero sen arvoinen.


Sellaista on ollut Sakarin urheilutreeneissä. Vapaa-ajalla syötän sitä paljon. Niin paljon, että se voisi vain superpallon tavoin kimpoilla yli esteistä. Hevoset ovat vielä toistaiseksi laitumella, mutta saavat jo lisäheinää sinne. Pian saan siirrettyä ne varmasti kotipihaan, vaikkakin tarha pienenee niin saavatpahan katoksen sekä minun elämäni helpottuu huomattavasti. 

Luultavasti päivän tai pari ennen showtimeä, joudun lukitsemaan Sakarin talliin, jotta se ei olisi laitumen väsyttämä kesäpullukka vaan ryhdikäs kilpaponi. Saas nähdä pärjäänkö sille enää sitten! 

Näillä eväillä lähdetään katsomaan minkälaista laatuponikilpailussa on!


lauantai 19. elokuuta 2017

Sakari tivolissa


Jönssi ravasi tällä viikolla liinassa ensimmäistä kertaa sairasloman jälkeen. Se ravasi puhtaasti ja näytti jopa kivan elastiselta. Se alkaa nyt maltillisesti palata töihin. Itsekin pidin parin viikon tauon ratsastuksesta, mutta eilen ryhdistäydyin taas ja kipusin Liinun selkään. Päätin myös ryhdistäytyä taas ja alkaa ahkerasti ratsastaa lainaratsuja sekä opettelen ratsastamaan. Hih, senkun näkisi!

Sakari käväisi tänään Porissa Satakunta Showssa. Sieltä mukaan luokkavoitto, IIpalk. sekä paljosti kokemusta! Kehä oli aivan tivolin vieressä, jossa oli tivolihärpäkkeitä sekä pomppulinna, mutta Sakari ei ollut huomaavinaankaan. Siellä se kipitteli menemään. Poni liikkui hyvin, vaikka nurmikenttä oli melko liukas näin sateella. 

Näyttely oli Porin raviradalla ja kun käveltiin takaisin valjastuskatokselle niin meidät ohitti ravihevonen melkoista vauhtia. Sitä Sakari päätti sitten säikähtää ja sillä meni hieman kuppi nurin. Se pyörähti muutaman kerran minun ympäri ja lopulta ajatteli paeta juoksemalla ylitseni. Onneksi olen tottunut jo tuollaiseen ja torjuin Sakarin karkaus yrityksen ja selvittiin katokselle ja siitä traileriin suhteellisen turvallisesti. Hiukan kyllä huvittaa, että huvipuistolaitteista poni ei sano mitään, mutta hevonen jolla on kärryt perässä kaataa sen maailman.

Näyttelypäivä oli kaikesta kiireestä ja ponien paljoudesta huolimatta kiva. Esitin Sakarin lisäksi welsh mountain-Mintun sekä wd-varsa Leon. Leo olikin melkoinen showmies ja se palkittiin näyttelyn parhaana varsana. Kyllä kelpasi siis roikkua narussa.

Jottei tulisi yhtään vapaa-aikaa niin Sakari menee näyttelyyn myös ensi viikolla ja sitten alkaakin laatuponitreeni. Pian sitä kilpaillaankin laatuponeudesta Aulangolla. En vielä kertaakaan ole päässyt laatuponikilpailuun mukaan, mutta vihdoinkin tänä vuonna on sen aika ja vielä oman ponin kanssa. Enpä olisi vielä pari vuotta sitten arvannut minkälaisessa ponihuumassa tässä ollaan...

(c)Karla Grönman
Leo
 Poneilun ohessa ehdin siis ratsastaa Liinulla. Thank god sain hiukan opastusta sen kanssa ja muistin taas hiukan miten ratsastetaan. Nyt ehkä luotan itseeni sen verran, että uskallan hölkkäillä menemään ominkin päin. Kyllä ne vähäiset taidot onneksi vielä tauon jälkeen löytyivät pienen kaivelun jälkeen. Tästä on siis taas suunta vain eteen päin.

Liinu oli hirveän miellyttävä taas kerran. Huomenna ajattelin olla niin reipas, että ratsastan myös Nellalla. Myös ensiviikolla lainaratsut ovat lähes "vapaassa" käytössäni.

Eilen tein Liinulla ympyröitä sekä kavalettitehtäviä. Toisessa päädyssä mentiin yksi kavaletti ja pieni ympyrä ja toisessa päädyssä isolla ympyrällä kolme kavalettia. Ensin en millään meinannut saada Liinua fiksusti kääntymään, mutta sitten tajusin taas, että ulkopohkeellakin voi kääntää...Hevonen muuttui ihan paljon paremmaksi ja alkoi tehtäväkin sujua, kun pari kertaa tehtiin toistoja. Hiukan pitäisi nyt rutinoitua tässä ratsastuksessa.

Lisäksi olen huomannut, että kun jokin asia menee hyvin niin toinen menee huonosti. Nyt tuntui kantapäät pysyvän alhaalla, mutta istunta muuttui järkyttäväksi könötykseksi. Onneksi nyt tiedostan sen ja voin ehkä itsekseni korjata sitä. Lisäksi käsien asento menee milloin mitenkin, mutta...Eipähän ole liian helppoa.

Sain myös kuvatodisteita siitä, että oikeasti olen ollut ihka oikean ratsun selässä taas.



lauantai 29. heinäkuuta 2017

Parempia päiviä


Mikä helpotus. Eilen käytiin Jönssin kanssa Tampereen klinikalla kontrollissa ja nyt voin huokaista helpotuksesta ainakin taas toistaiseksi. Jönssin jalka on parantunut hyvin, haava on kuivunut ja pienentynyt. Mikä parasta; luukalvo ei ole tulehtuntut ja se 5 millin irtopala on nyt niin siististi "paikallaan", että se tuskin tulee häiritsemään käyttöä. Ainoana vaarana on vielä se, että jos palanen jostain syystä päättääkin lähteä tunkemaan vielä ulos jalasta haavan kautta. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että melko varmasti se pysyy jalassa harmittomana.

Karsinassa Jönssi saa viettää vielä viikon, jotta minimoidaan riski siitä, että se päättääkin tarhaan päästessään vetää sellaiset rodeot, että jalka aukeaa uudestaan. Jönssiä saa alkaa kävelyttää selästä 30-60 minuutin lenkkejä, jos se vain pysyy käsissä. Taluttaessa se on ollut taas hiukan arvaamaton, ihan kuin se olisi parissa viikossa taantunut viiden vuoden takaiseen, kun se saapui minulle. Silmät pyörii päässä ja Jöppis saattaa yht'äkkiä singota kaikki neljä jalkaa ilmaan. Päätä se myös pyörittelee aivan raivoisasti. Ehkäpä se palautuu takaisin normaaliksi laiskaksi itsekseen. Toivottavasti.

Jönssin koppiloma on sujunut muuten hyvin. Alkuviikosta se ei pariin päivään syönyt. Eläinlääkärit varoittelivatkin siitä, koska antibiootti oli niin pahanmakuista, että Jönssi saattaisi lopettaa syömisen kokonaan. Parin päivän nirsoilun jälkeen se tajusi, että ehkä on parempi vain syödä pöperöt naamaan ja nauttia. Jönssi on ollut aika lellitty nyt viimeisen viikon. Sillä on ollut tarjolla mm. ruissipsejä, melassia ja mashia. Ruissipseistä on tullut ihan Jönssin lemppareita.

Voi että olen niin onnellinen siitä, että Jönssi tulee täysin kuntoon. Pakko sanoa, että kävin mielessäni kaikki mahdolliset vaihtoehdot siitä mitä olisi voinut tapahtua. Murtunut koipi ei kuitenkaan ole mikään pikku juttu hevosella. Eikä syvä haava, joka oli ihan nivelen vieressä. Myös jänteet kulkivat juuri vaaravyöhykkeellä. Aikamoinen tuuri, että Jönssi ylipäätään tulee vielä käyttöhevoseksi.


 ---


Tänään Sakari oli kansallisessa poninäyttelyssä Ypäjällä. Yllättäen olen taas tyytyväinen ja Sakke ylitti odotukset. Arvostelun haen huomenna, kun palautetaan kaikkien ponien numerot samaan aikaan. Tänään mukana oli siis Sakari ja Sakarin velipuoli Tiivitaavi 3v. 

Sakari oli hiukan suurella egolla varustettu, kun se päätti ottaa trailerissa äidiltään perityn sitruunailmeen söpölle naamalleen ja pelotteli Tiivitaavia, joka on vähän herkempi ja oli sitten aivan Sakarin tossun alla trailerimatkan. Oikeasti pojat tulivat hyvin toimeen keskenään.

Kehälle kävellessä Sakari esitti raavasta miestä ja rohkeasti käveli maastoesteiden seassa eikä taaskaan pelännyt mitään. Se oli erittäin pörheänä, mutta ei tehnyt mitään häsläystä typerämpää. Kehässä se tuntui tietävän, että tänään pitäisi juosta ja antaa kaikkensa. Se oikeasti liikkui! Aina Sakella on ollut ongelmana, että se ei tarpeeksi käytä takapäätään, johtuen varmasti kasvusta, mutta tänään se käytti sitä. Muutaman kerran se loikkasi ihan laukallekin innostuessaan...Hups.

Sakari suostui seisomaan melko paikallaan tänään. Yleensä se rupeaa rimpuilemaan ja häseltämään, mutta nyt se oli suht nätisti.

Sakari palkittiin 1palkinnolla! Se on saanut aina vain kakkosia, mutta heti kun se vähän panosti liikkumiseen niin ykkönen tuli. Sakari oli myös luokkavoittaja, ihan huippua! Tuomari vielä kehui, että todella hieno käynti cobiksi ja Sakarista tulee upea käyttöhevonen <3 arvatkaa="" div="" hienoin="" maailman="" mielest="" mulla="" omasta="" onko="" poni="">

Parhaan cobin tittelistä taistellessa oli vastassa Tiivitaavi ja sellainen superhienosti liikkuva tamma. Sakari ei ihan näille pärjännyt, mutta minulle se on silti paras. Tiivitaavihan oli sitten vielä toiseksi paras suomessa kasvatettu poni, joten tässä tapauksessa me ei yhtään häpeillä. Taso oli kova ;)

Tiivitaavi ja Sakari, Tiimiponit!


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Klinikkareissu




Pienestä haavasta tulikin sitten odotettua suurempi ongelma ja näin ollen tänään käytiin klinikalla kuulemassa tuomio.

Tuskailin haavan kanssa, kun se vain tuntui menevän pahemmaksi tällä viikolla. Putsasin haavaa tarkasti ja kauhukseni huomasin, että se menee luuhun asti. Yritin aamulla soitella eläinlääkäreille huonolla menestyksellä, mutta ilmeisesti kaikki mahdolliset, jotka olisivat jotain voineet haavalle tehdä olivat lomalla. Pääsin jo töihin asti ja mietin, että pakko tuo hevonen on viedä klinikalle tai saada joku nyt heti katsomaan sitä. Onneksi töissä ymmärrettiin ahdinkoni ja sain päivän vapaaksi. Soitin heti Tampereen hevosklinikalle. Siellä oli ihan täyttä, mutta eläinlääkäri suostui ottamaan meidät vastaan, mutta piti varautua odotteluun. Se ei meitä haitannut. Halusin vain selvyyden siihen miksi Jönssi ontuu noin rajusti ja onko sieltä jotain pahastikin rikki.

Lähdin siltä seisomalta ajamaan töistä kotiin, hain trailerin sekä ystäväni Paulan, joka lähti Jönssin ja minun henkiseksi tueksi. Jöpöläinen koppiin ja kohti Teivoa.

Perillä hetki odoteltiin ja eläinlääkäri katsoi haavaa. Taustatietona olin kertonut, että reilu viikon vanha haava, hevonen sulfalla, koppihoidossa ja ontuu. Ell otti asiani vakavasti ja Jönssi lähetettiin röntgeniin. Matkalla röntgenille katsottiin myös liikkeet. Käynnissä ep 0,5/5 ja ravissa 1/5. Ei paha, mutta Jönssi levittää takastaan hassusti sivulle, jotta siihen ei sattuisi niin paljon.

Röntgeniin Jönssi tietenkin rauhoitettiin. Kuvia edestä, takaa, sivulta ja vaikka mistä. Sitten takasin odottamaan. Odotettiin ultrausta sekä kuvia röntgenistä. Jännitti ihan hirveästi. Sieltä voi löytyä uusien vammojen lisäksi myös vanhoja vammoja...Mitä, jos hevoseni onkin lopullisesti rikki? Saatiin eläinlääkäriltä kommentti "pieniä muutoksia luussa". Luojankiitos lause oli eläinlääkärin suusta hyväntuulinen, joten kivi vierähti sydämeltä. Ehkä se ei olekaan niin vakavaa.

Odoteltiin vielä hetki ja päästiin ultraan. Hoitaja pesi haavan ja ajeli alueelta karvat pois. Jönssi tyytyväisenä nukkui kevyessä päiväkännissä. Ultrassa näkyi selvästi muutos. Luunpinnan pitäisi olla tasainen, Jönssin tapauksessa se oli kukkakaalihöttöä. Luukalvo oli tulehtunut. Tässä vaiheessa olin ihan kauhuissani; siis onko sen jalka murtunut? 

Tavallaan on, tavallaan ei. Luussa on vain ruhje. Esitin kysymyksen: Selviääkö Jönssi? Kuulemma selviää, hyviä uutisia siis! Sen pitäisi tulla kuntoon ihan antibiooteilla. Mikäli se ei tule kuntoon niin Jönssi pitäisi kaataa ja luunsirut pitäisi leikata. Toivon niin sydämeni pohjasta, että tähän ei tarvitsisi alkaa.

Alemmassa kuvassa on kuva Jönssin kintusta. Kuva on siis jalasta edestä ja se on siis vtj. Kuvassa vasemmalla puolella (siis tuolla puolella missä lukee SIN MED) näkyy ruhje. Se on tuossa luupallerossa (siis latinaksi sanottuna malleuksessa).


Tässä ollaan röntgenissä, hieno Mymmelilook, eikö vain?
 Ultran jälkeen eläinlääkärit pähkäilivät, että ottavatko nivelnestenäytettä, mutta tulivat siihen tulokseen, että se on tässä tapauksessa tarpeeton. Nivelessä ei ollut nestettä, hevosella ei ollut kuumetta ja ontumisen syy on melko selkeä.

Sitten vielä viimeinen osuus. Haava siistittiin ja siitä leikattiin liikalihat pois. Sain hyvät kotihoito-ohjeet ja paljon antibiootteja. Nyt pieni Jöpöläinen voi tervehtyä. Ensiviikolla käymme vielä kontrollikäynnillä, jotta näkee kuinka luu on lähtenyt paranemaan. Siihen asti Jönssi on karsinassa, syö lääkkeitä 50 tablettia päivässä, sen jalkaa putsataan ja sitä saa kävelyttää ulkona.

Yleensä hinnoista vaietaan. Mitä sitten tällainen lysti maksaa? Minulla on halpa hevonen, mutta halvankin hevosen hoitaminen maksaa ja halpakin hevonen pitää hoitaa. Se ei välttämättä ole niin halpaa.
Meidän klinikkareissu tuli kustantamaan tällä kertaa noin 450 euroa. Kuluja tulee tietenkin vielä lisää, kun käydään kontrollissa, mutta tällä hetkellä olen onnellinen, että saan pitää hevoseni ja se selvisi tästäkin hengissä. Pelkät lääkkeet maksoivat yli 200 euroa, joten itse toimenpiteet olivat suhteellisen halpoja.

Pisteet Teivoon. Kaikki meitä palvelleet hoitajat olivat supermukavia ja hauskoja. Lääkäri oli todella mukava ja otti asiamme vakavasti. Jäi sellainen tunne, että he aidosti välittivät meidän huolesta ja tekivät töitään täysillä. Vaikka oli kiire ja täyttä niin tällaiselle raukalle "hätätapaukselle" oli tilaa. Mikäli tulee tarvetta kuskailla klinikalle useamminkin niin todellakin tiedän mihin hevoseni vien. Kiitos hyvästä palvelusta <3 p="">

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Hevoseton on huoleton

Viikonlopun kauheudet alkoivat, kun löysin Jönssin perjantai-illalla jalka veressä laitumelta...

Ajattelin, että kirjottaisin siitä kuinka kiva poninäyttelyviikonloppu oli, mutta se ei ole päällimmäisenä mielessä. Näyttely meni Sakarin ja muiden ponien osalta osalta ihan hyvin, mutta en voinut siitäkään nauttia täysin, koska huoli oli suuri kotona olleesta pienestä potilaasta.

Perjantaina olin pesemässä Sakaria ja sain kotoa viestin, että Jönssiltä on irronnut kenkä ja se ontuu. Jönssi ei ole sen tyyppinen hevonen, että se ontuu jokaisesta pienestä asiasta, joten ajattelin että pelkkä kengän irtoaminen ei voi olla syynä. Riensin paikalle ja sieltähän hevosraukka aivan kolmijalkaisena käveli luokseni. Vasemmasta takajalasta puuttui kenkä. Siirryin katsomaan jalan sisäpuolta ja huomasin, että jalka oli veressä. Kintereessä, sisäpuolella oli viiltohaava. Ei mikään suuri, mutta se oli pahassa kohdassa ja tarkemmalla tutkimisella haava osoittautui aika syväksi. Jalassa oli muitakin pieniä viiltoja, joten en tiedä onko Jönssi kompuroinut metsässä tai jäänyt johonkin risukkoon kiinni...


Tikit tuskin olisivat pysyneet, enkä edes tiedä kuinka kauan haava oli sillä ollut. Päästiin heti aloittamaan sulfakuuri, jotta haava ei nyt ainakaan tulehtuisi. Kylmäsin jalkaa vedellä ja desifioin haavan ensiavuksi. Kävin mielessäni läpi kaikki pahimmat kauhuskenaariot niveltulehduksesta jännevammaan...

Lauantaina Jönssi oli vielä pahemmin kolmijalkainen ja astui vain kavion kärjellä. Kinner oli turvonnut aivan hirveän kokoiseksi ja haava oli hirveän näköinen, kun siitä valui kudosnestettä. En kuitenkaan ollut kauhean huolissani, ihan ymmärrettävää että Jönssi ei saanut astuttua jalalla kunnolla, kun kinner oli turvonnut niin paljon ja varmasti kintereen koukistaminen sattui, kun se venytti haavaa auki.



---

Sunnuntaiaamuna kävin vielä lääkitsemässä Jönssin ja putsaamassa haavan. Jönssi vaikutti hyvinvoivalta ja kävelikin jo paremmin. Lähdin hyvillä mielin näyttelyyn ja ajattelin, että tulee varmasti kiva päivä.

Päivällä sain viestin, että Jönssi käyttäytyy oudosti. "Onko se rauhoitettu?" Se hoippui ja oli väsynyt. Käskin mitata kuumeen ja viedä hevosen viileään äkkiä. Minuutit oli pitkiä sillä kuumemittarista oli paristot loppu ja hetken kotiväki oli etsinyt toimivaa mittaria. Näyttelypaikalla kaikki luulivat, että hevonen oli potkaissut minua, koska minulta alkoi tulla kaiken stressin keskellä verta nenästä. Yritin miettiä mikä olisi fiksuinta. Pääsenkö jotenkin kotiin? Saanko eläinlääkäriä kuinka nopeasti paikalle? Selviääkö Jönssi edes? Pitäisikö se heti suosiolla lopettaa? Paljonko minulla on varaa maksaa sen hoidoista? Mitä jos..?

Olin aina luullut, että Oliver kuolisi ennen Jönssiä. Nyt Jönssi ei enää yhtäkkiä tuntunutkaan kuolemattomalta. Mitä jos joutuisin tekemään päätöksen sen lopettamisesta nyt? Tärisevin käsin odotin puhelua kotoa ja mietin, että mitä minä teen.

37.8 

Ei kuumetta. Huokaisin helpotuksesta, käskin antaa Jönssille melassia tai mashia, mitä ikinä se joisikaan. Sain myös videon Jönssistä ja hetken viileässä oltuaan se vaikutti jo pirteämmältä.
Kotiin päästyäni riensin heti Jönssin luo ja se sai kipulääkettä sekä annoin sille pari ruissipsiä kohentamaan potilaan mielialaa. Jönssiraukka.

Tänä aamuna se oli huomattavasti pirteämpi, kuin eilen nuutuneena. Se saa nyt olla viileässä tallissa ja parannella jalkaansa ihan rauhassa. Turvotus oli kintereestä ehkä hiukan laskenut, mutta levinnyt alemmas jalkaa. Toivon, että pahin vaihe olisi ohi enkä enää joutuisi miettimään sitä, että kuoleeko Jönssi nyt. Kipulääkekin vaikuttaa ja Jönssi astuu jalalla ihan hyvin. Toivottavasti haava nyt vain pian umpeutuisi ja Jönssin olisi taas hyvä olla.

Jönssi <3 div="">



lauantai 1. heinäkuuta 2017

Lainaratsu-Nellan ratsastus (video!)



Lupailin juttua siitä, kun ratsastan lainaratsuilla ja tässä olisi jopa video siitä, kun ratsastan Nellalla. Analysoin hiukan ratsastustani, jotta voisin oppia ratsastamaan joskus edes vähän paremmin. Videolle en tietenkään saanut parhaita pätkiä lopusta ja vain ensimmäinen (huono...) laukannosto ehti tallentua videolle ennen kuin GoPron akku päätti taas kerran loppua. Ravista on videolla kuitenkin minun mittakaavalla melko kivoja ja rentoja pätkiä.
Suoritin ratsastuksen hiukan extempore ja ratsastin fiksusti hienoilla Rapala-kalasaappaillani. Ne eivät ole hyvät ratsastuskengät, mutta erinomaiset tallikengät joka säälle! (tämä ei ole maksettu mainos, minä vain pidän niistä!) Tarkoituksena oli ratsastaa askeleenpidennyksiä hitaassa temmossa, mutta aivan heti ei päästy itse asiaan, koska Nella ei ollut täysin oma itsensä ja kyttäsi kentän toista pitkää sivua. Se ei varsinaisesti pelännyt, mutta selvästi se yritti vältellä sinne uralle menoa ja katseli kokoajan hiukan huolestuneena.

Yritin saada sen ajatukset muualle ja tein kaikkia mahdollisia kuvioita, joissa se ei pääsisi kyttäämään sivua. Lopulta Nella unohti, että sitä oli yhtään edes järkyttänyt ja se rupesi toimimaan todella kivasti. Ihan ei meidän askeleenpidennykset onnistunut, mutta tulipahan panostettua siihen, että poni on kevyt kädelle ja rento. Nellalla on myös tapana liikkua välillä turhankin reippaasti, jolloin tekeminen muuttuu hiukan sähellykseksi, joten keskityin siihen, että vauhti pysyisi maltillisena, vaikka takajalat välillä unohtuisivatkin laahustamaan.

Siirtymisissä Nella hyvin usein karkaa avuiltani ja niihin pitää keskittyä 100%, jotta poni ei muutu selättömäksi ja lähde juoksemaan karkuun. Hidastavat avut ovat välillä hiukan hakusessa, mutta ratsastuksen puolivaiheilla Nella yleensä muistaa myös kuunnella aika pieniä apuja. Eteenpäin pyytäviin apuihin se reagoi yleensä hyvinkin herkästi. Itse kyllä pidän siitä, että hevonen liikkuu itse eteen, mutta liika on liikaa kuitenkin. Nellan tapauksessa se yleensä on. Nella haluaisi vain laukata, laukata ja laukata. Yleensä laukkaamisen jälkeen sillä jää varsinkin sellainen kaahotusvaihde päälle, mutta tarkalla ratsastuksella sitäkin pystyy hillitsemään. Kunhan muistaa ratsastaa...

Lopuksi, kun Nella toimi aika kivasti kokeilin tehdä kokorataleikkaa ravissa, lyhyellä sivulla nostin superhitaan laukan ja seuraavasta kulmasta siirsin raville ja taas mentiin kokorataleikkaa. Tätä toistettiin muutama kerta ja Nella oli huisin kiva, vaikka aluksi meinasi epätoivo iskeä, että ratsastuksesta ei tule mitään niin loppu antoi jo toivoa siitä, että kyllä minä tästä vielä kehityn! 
Vaikka kädet ja jalat vispaavat, kehonhallinta ja voimat loppuvat niin tästä on suunta aina vain eteenpäin. Kehitystä tapahtuu pakostikin, jos keskittyy omaan tekemiseensä. Itse olen varsinkin nyt hyvässä asemassa, kun oman hevosen lisäksi saan ratsastaa erilaisia lainaratsuja.