tiistai 30. kesäkuuta 2015

Talliprojektin suunnittelua


Ei mennä ihan heti asiaan vaan pakko hehkuttaa kuinka ihania karvakorvia minulta löytyykään. Siskoni kaveri toi oman pikkusiskonsa katsomaan heppoja ja voi sitä hevosten riemua, kun ne pääsivät läheltä katsomaan noin pikkuista ihmistä!:D Jönssi pitää kamalasti pienistä lapsista ja haluaisi vain haistella ja tutkia niitä, valitettavasti sen voi antaa vain vähän nuuhkaista, kun hevosiin tottumattomat lapset eivät pidä aivan hirveästi näistä Jönssin hellyydenosoituksista...

Lopulta lapsukainenkin alkoi viihtyä hevosten kanssa ja uskalsi jopa käydä Oliverin selässä istumassa. Oliver seisoi kärsivällisesti paikallaan niin kauan kuin oli tarvittavaa. Niiiiiiin fiksu ja ihana ja täydellinen ja plaaplaaplaa <3 i="">Oliver
.


Kerroin myös Jönssille, että heti kun siitäkin kasvaa fiksuhevonen niin sekin saa kantaa lapsia selässään. Toivottavasti Jönssin motivaatio nyt kasvaa, Jönssi on selvästi koulutettu lapsenvahdiksi. Entisessä kodissaankin se sai toimia varsavahtina. Muistan oikein hyvin kun menimme katsomaan Jönssiä niin tämä hirviö puraisi pientä varsaraukkaa...Ilmankos entinen omistaja myi hirviöhevosen minulle :::D



Sitten asiaan, talliasiaan.

Ostin siis tuossa syksyllä talon. Tuollaisen kivan omakotitalon, josta pitää remontoida kaikki. Tähän mennessä olemme saaneet melkein valmiiksi keittiön, vessan ja jonkun huoneen josta en edes tiedä mihin sitä käytämme, ehkä se on ruokasali...Lisäksi uudet vesiputket saunalle ja uudet sähköt ovat melkein laitettu. Kellarista ollaan kaivettu lattia pois, jotta saadaan sinne lisää korkeutta, lattialämmitys sekä uudet salaojat. Myös talon ulkomaalaus on aloitettu.
Vielä on jäljellä vaikka ja mitä...

Talo ehkä pitäisi saada ensin valmiiksi, jotta mies ja minä pääsemme joskus sinne muuttamaan, mutta minä olen alkanut jo salaa erittäin huomaamattomasti siirtyä tallin puolelle. Hevoset ovat jo tarhailleet tuolla meidän pihalla, kun olen ollut remontoimassa, mutta eivät ne mahdu vielä talliin.

Tontilta löytyy tuollainen 20mx10m kokoinen navetta/latorakennus. Näyttää aivan karmealta ulkoapäin, mutta niin näyttää talokin...Suoraan kummituskirjasta! Rakennus on kuitenkin vankkaa tekoa ja oikein käytännöllisesti suunniteltu. Hiukan muutoksia ja tadaa, hevosille luksusasunto!



Tässä hieno suunnitelmani.


Tallissa on tällä hetkellä korkeutta 220cm, mutta olen jo aloittanut lattian ylös piikkaamisen. Se on hyvin helppoa, koska lattia on suurimmaksi osaksi irti. Pitäisi vain jaksaa kantaa se ulos sieltä ja sehän painaa ja sitä on paljon! Onneksi puolet rakennuksesta on maapohjalla.
Eli siis ensimmäiseksi korkeutta lisää.

Tai siis toiseksi...Ensimmäiseksi tuo paikka pitäisi siivota. Se on ihan täynnä kukkaruukkuja, lehmien parsia, ämpäreitä, roskaa, lehmien lääkkeitä ja oikeastaan kaikkea mitä yllätyksellisempiä asioita. Löysin jopa hevosten hiitti-linimenttiä ja hevosen hännän...En koko häntää sentään, mutta joku oli ilmeisesti napsaissut pollelta osan hännästä pois ja pistänyt nippuun. Minun varmasti pitää pestä häntä ja letittää, ettei vain lyhyt häntäinen blondihevonen rupea kummittelemaan...

Tuossa upeassa kuvassa, jonka ihan itse tein on hevosten uloskäynnit merkitty kahdella nuolella ja yhdellä nuolella merkityt tarkoittavat vain ihmisten reittejä. Tällä hetkellä satulahuoneesta lähtevä sisäovi (joka on merkattu viivalla) sijaitsee ykköskarsinan kohdalla, mutta se pitää siirtää tuohon pesupisteen kohdalle.

Karsinoiden paikat ovat suunniteltu niin, että jokaisessa karsinassa on ikkuna ja pesupisteeltä lähtee ovi ulos lantalaan, jottei minun tarvitse rämpiä lumihangessa kun lappaan shittiä pihalle. Käytännöllistä siis.

Talliin tulee uudet sähköt (kiitoskiitossähkömiesmies) sekä uudet vesiputket ja ikkunatkin pitää vaihtaa ja uusi lattia valaa. Ollaankohan sitten siinä vaiheessa, että pääsee laittamaan karsinaelementit paikalleen ja sisustamaan...En ole varma unohtuiko jotain tärkeää...Ainiin pesupisteen kohdalta puretaan seinä ja katto ja ne uusitaan, koska savupiipun juuresta on vuotanut vettä ties kuinka kauan ja siinä on hiukan kosteusvauriota, muualle riittää maalaus ja tietenkin pihattopuoli pitää eristää.

Kun karsinat ovat paikallaan (sellaiset hienot liukuovelliset karsinat!) suunnittelin, että aamuisin voin vain avata karsinoiden ovet ja päästää hevoset kulkemaan omaan tahtiin pihalle ja sisälle. Ne vain tallista kävelevät tuonne pihaton puolelle ja siitä lähtee ulko-ovi tarhaan. Hyvä idea eikö totta, en vain tiedä miten tämä käytännössä toimii...

Ja näin rakennetaan täydellinen talli minun suunnitelmissani...
Pääsette varmasti seuraamaan myös käytännön toteutusta täällä blogin puolella 
(tietysti vapaaehtoiset tallintyhjentäjät voivat ottaa yhteyttä, jos joku vaikka tarvitsee kukkaruukkua niin voin lahjoittaa...lypsykone löytyisi myös, mutta minulta puuttuvat lehmät, jos sinulla olisi lahjoittaa vaikka pari lehmää minulle niiin....tai voisin vaikka vaihtaa noihin kukkaruukkuihin...?)

näin kauniita kukkasiakin löytyy pihastani...ei hitonhevonhajuakaan mitä nämä ovat...

Poiketaan vielä aiheesta näin lopuksi ja paljastan, että odotan innolla, että postimies tuo minulle paketin, jonka sisällöstä tulen kertomaan täällä blogissa...Salamyhkäistä!

...ja sitten vielä loppukevennykseksi pari hyvin edustavaa kuvaa vielä tuosta blogin tähdestä!

"vielä viis minuuttia jooooko....Zzzzz...."

"hitto kun masu tulee eteen kun yrittää rapsuttaa korvaa......."

torstai 25. kesäkuuta 2015

Nohkuan Ponitiimin arvonta - Voita Kingslandin sateenvarjo!


Nyt olisi mahdollisuus osallistua näin hianooon arvontaan!

Oli aivan pakko itse osallistua oikein kolmella arvalla, kun olen niin pitkään ihaillut tuota hv polon kassia ja melkeinpä jo tilasinkin sen, mutta katsotaanpas jos arpaonni suosisi edes joskus.


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Pohdintaa & tavoitteita


Nyt kun blogi on päässyt jotenkin taas jaloilleen niin voisin kirjoittaa hieman siitä mihin pyrin Jönssiksen kanssa.

Aloitetaan vaikka selittämällä kaikki ihan alusta alkaen, noin niinkuin ihan lyhyesti, jotta mahdolliset uudetkin lukijat pysyvät juonessa mukana.

Ostin Jönssin 2012, jolloin se ei oikeastaan osannut kuin liikkua eteen ja saattoi se joskus pysähtyä myös. Aloitimme treenailun ja Jönssi oppikin kulkemaan nätisti rauhassa oikein päin käynnissä ja ravissa. Se myös osasi laukata ja pitää laukkaa yllä. Etenimme hitaasti, mutta varmasti kunnes itselleni iski jonkinmoinen burnout enkä vain enää jaksanut treenata, kaikki tuntui hyödyttömältä ja Jönssikin alkoi haastavaksi tuntemattomasta syystä.

Lensin todella usein selästä alas, muutaman minuutin aikana saatoin tippua kolmekin kertaa. En vain enää jaksanut yrittää, kun en ymmärtänyt mikä Jönssiä vaivaa. En halunnut kiusata hevosta, koska en voinut olla varma sattuuko sitä vai protestoiko se muuten vain. Jätin Jönssin lemmikiksi ja unohdimme hetkeksi ratsujutut. Jönssikin vaikutti tyytyväiseltä. Kävin harvakseltaan selässä istumassa ja syöttelin leipiä.

Aluksi Jönssi hermoili, mutta nykyään se odottaa nätisti kun kiipeän selkään ja palkitsen sen aina leivällä, tämä tosin on hiukan haastavaa, koska Jönssi avaa suunsa ihan auki ja hyvä ettei koko käteni ole sen suussa.

Itkin monet itkut, kun pelkäsin, että Jönssi on sairas eikä siitä tule enää hevosta. Silloin tajusin kuinka tärkeä tuo karvakorva on minulle. Päätin tehdä kaikkeni hevosen puolesta. Aloin miettimään mikä siinä voisi olla vikana ja pelkäsin hiukan jo, että sillä on headshaking. Jönssi viskoo päätään ja sekoilee välillä, mutta helpotuksekseni nämäkin oireet ovat nyt kadonneet. Tietty Jönssi vieläkin viskoo päätään, mutta se on vain sen tapa. Se tekee niin kun kiukuttaa tai jännittää. Myös todella innostuneena se viskoo päätään.

Tulin siihen tulokseen, että Jönssi on vain hevonen, joka on hiukan huono toimimaan paineen alla, jos siltä pyytää liikaa niin tuloksena on hevonen, joka vain protestoi ja yrittää päästä tilanteesta pois. Se ei osaa muuta tapaa toimia kuin riehuminen vaikeassa tilanteessa. Niin se pääsee pakenemaan. 

Nyt olemme siis siinä tilanteessa, että kaikki pitää opettaa uudestaan. Niin, että hevonen tietää miten sen pitää toimia. Tiedän, että se osaa paljon asioita ja on mainio harrasteratsu. Pitää vain etsiä se yhteistyökykyinen fiksu hevonen tuolta jostain noiden isojen korvien välistä.


Eilen olin taas niiiiiiin ylpeä tuosta hevosesta, kävimme hiukan pellolla kävelemässä ja sen jälkeen teimme taivutuksia ja siirtymisiä (käynti-ravi, peruutus-ravi, ravi-käynti...ym....) pihatiellä. Ne menivät oikein kivasti ja sain jopa säädeltyä Jönssin nopeuksia askellajien sisällä. Ei tullut edes yhtään kiukkuisia pään heilautuksia eikä mitään protestointeja! Jönssi jopa hiukan hakeutui oikeinpäin välillä. Luultavasti olisi mennyt vieläkin paremmin, jos olisin laittanut suitset naruriimun sijaan. Ehkäpä ensikerralla kokeilen suitsilla.

Välillä pysähdyttiin haukkaamaan evästä tien varresta, että homma pysyy kivana.

Kun hommat sujuivat niin hyvin niin kävimme vielä toisella pellolla, jossa oli pari puomia ja Jönssi rohkeasti käveli niiden yli eikä edes kysellyt onko pakko. Sen jälkeen lopetin ratsastuksen ennenkuin Jönssiä alkaa kyllästyttämään.

Lisäsin postausta värittämään muutaman kuvan viime viikkoisista juoksutuksista sekä maanantain irtojuoksutuksista. Jönssi suostui myös loikkaamaan esteen yli, kunhan minä juoksin vierellä. Hyvähyvähevonen!


"painovoimahan ei minua määräile!!"

"mitä ai en saisikaan yrittää juosta kotiinpäin?fak..."

Jönssillä on tosiaan vielä tuollainen pieni juoksutus ongelma, että se yrittää aina karata yhdestä kohdasta ympyrältä pois ja silloin tulee noita ei niin kauniita irtiottoja. Eiköhän tästäkin selvitä, kun se tajuaa ettei voita tuolla mitään.

suurinosa ajasta mentiin näinkin hienosti!

Mitäpä tavoitteita meillä sitten on?
Haluaisin Jönssistä monitoimisen harrastehevosen, sellaisen rauhallisen. En tiedä onko se mahdollista, kun hevonen saattaa muuttaa mielialaansa aivan äärettömän nopeasti, noh...ainakin voimme yrittää.

Etenemme nyt pienin askelin ja ajattelin aluksi, että harjoittelemme ihan perusasioita ja kasvatetaan lihaksia (ja hermoja!!) Yritän saada Jönssin liikkumaan tasapainoisesti ravissa ja sitten vasta alamme uudelleen harjoitella laukannostoja. Ne ovat yleensä olleet melko räjähtäviä, vaikka laukka itsessään on todella rauhallista.

Esteitä tuo saa hypätä irtona, selkään en aijo mennä ennekuin opin istumaan kauniisti. Pitää ehkä hankkia ne ratsastussaappaat, jotta saan nilkkaa kunnolla tuettua...Lisäksi voisin itse yrittää opetella istumaan ilman satulaa, en vieläkään osaa istua selässä ravissa! Pitäisi ehkä harkita jotain kunnon istuntaopettajaa! Mikäli tiedät, jonkun joka osaisi opettaa minut ratsastamaan kauniisti niin kerro ihmeessä. Plussaa olisi, jos saisin jonkun opettamaan meitä tänne kotiin. Puitteet eivät ole hyvät, mutta näillä mennään. Ehkäpä joskus saan tonttia hankittua sen verran, että saan kunnon kentän itselleni.

Nyt alkaa pää lyödä jo ihan tyhjää ja tuntuu, että olen kirjoittanut aivan kamalasti. Ajattelin, että kun on hyvää aikaa niin kirjoittelen jonkun erillisen sivun meidän kehittymisestä, sinne sitten voisin lisäillä kuvia ja tekstiä sitä mukaan kun kehitytään. Vähän niinkuin tiivistelmä näistä teksteistä! :D

Nyt kiitos ja kuittaus, palaillaan!




sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Tahmakavion selässä


Juhannus meni siinä mökillä hiukan sateisissa merkeissä. Olisin halunnut ratsastaa, mutta aina kun kävin kotona niin satoi vain. Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta Jönssi on niin herkkä etten ainakaan vielä pysty ratsastamaan sillä sateella ilman, että se sekoaa ja vihastuu.

Tänään oli sateeton päivä ja ajattelinkin käydä tuon nelijalkaisen selässä pitkästä aikaa. Raukkaa oli ilmeisesti paarma puraissut silmän alapuolelta (kesähatusta huolimatta...) ja silmäluomi oli aivan turvoksissa. Muuten hevonen oli aivan kunnossa ja silmä ei vuotanut eikä vaikuttanut kipeältä. Turvotus laskikin hiukan liikutuksessa ja hevonen taitaa vielä olla ihan elossa...:D

Hevoselle satula selkään ja naruriimu päähän ja kohti ratsastusaluettamme! Pääsin asfalttitielle asti, kun Jönssi päätti ettei sitä huvittaisikaan liikkua. Seisoimme siinä keskellä tietä hyvän tovin kunnes aloin kuunnella, että nyt kyllä tulee auto ja jouduin loikkaamaan alas ja siirtämään Jönssin reunaan.

Loppumatkan sitten kävelin omilla jaloilla, että päästäisiin joskus perille. Jönssi oli aivan kamalan laiska ja sitä sai raahata perässä koko matkan.


Onneksi oli juoksutusliina matkassa niin sain Jönssiin hiukan vauhtia juoksuttamalla sitä, mutta vain hiukan. Mokomakin tahmakavio! Kyseinen tahmakavio onneksi otti juoksutuksen rennosti ja meno näyttikin ihan kivalta, kyllä siitä vielä hevonen tulee!




Kiipesin juoksuttelun jälkeen selkään ja kunhan hiukan kävelin ympäriinsä ja muistuttelin Jönssille mitä pohjeavut tarkoittavat ja muisteltiin miten taivutaan eikä karata hommista. Muutama askel otettiin myös ravia, mutta ehdin lopettaa hyvissä ajoin eikä jönssiltäkään mennyt hermot. Eli tyytyväinen olen, vaikka meidän meno ei näytäkkään enää niin hyvältä miltä se on joskus näyttänyt, mutta pääasia, että hevonen pysyi rauhallisena enkä minä päätynyt pää edellä hiekkaan.


Selkäännousut sujuvat meiltä nykyään todella hyvin, kun olen opettanut Jönssin siihen, että se saa leivän aina kun pääsen selkään. Jönssi malttaa odottaa paikallaan, mutta se on melkein kaksinkerroin kun se kurkoittelee satulaan siinä vaiheessa kun minä laitan jalkaa jalustimeen :D


Ostin herkkishevoisjönssille tuollaisen ihanan pehmeän romaanin, jotta se ei voi yhtään kiukutella siitä, että satula muka tuntuu inhottavalta. Satula siis on aivan sopiva ja kavennettukin tuolle täydelliseksi, mutta laitoin varmuuden vuoksi tuollaisen pehmusteen, kun Jönssiä nyt ärsyttää kaikki. Ehkäpä se vähän auttaa :)

Huomatkaa myös nimikoitu satulahuopa, jota käytin ensimmäistä kertaa tänään...


Hitaasti kehitytään, mutta kai me kehitytään! Ajattelin ensiviikon suunnitelmaksi hiukan irtohypytystä, jotta hevonen saa tehdä jotain kivaa. Sitten, jos tuo mies suostuu tulemaan turvaamaan selustani ratsastuksen ajaksi ja ehkä kuvaamaan niin voisin hiukan ratsastaa. Voin tietty uskaltaa yksinkin, jos Jönssi pysyy noin laiskana :::)


torstai 18. kesäkuuta 2015

Ahkerat ruohonleikkurit

Uuden objektiivin testailua :)

Ihahanaa! Sain vihdoinkin hartaasti toivotun objektiivini kotiin. Vähän jo ehdin testailemaan tuota ja sainkin pari omasta mielestäni ihan kivaa kuvaa. Tästäkin postauksesta ne löytyvät ;)

Oliver ja Jönssi pääsivät ensimmäistä kertaa syömään omaan kotiin. Rakensin niille oikein hienon aitauksen, jonne pistin ne leikkaamaan ruohoa pois. Ilmeisesti kaverit eivät olleet kovinkaan nälkäisiä kun työnteko näytti seuraavanlaiselta:

"MÄ PIDÄN IHAN VAAN PIENEN TAUON"





"hei jönssi kato! linnea on hankkinut meille asuntovaunun, melkein ku uus!!"

Kuten kuvista voi ehkä päätellä, hevoset innostuneena uudesta paikasta juoksentelivat katselemassa paikkoja ja tässä välissä välillä torkkuivat. Kyllähän ne jotain sai vissiin kitkettyä poiskin.
Harmi kun on niin sateista ja märkää, en voi viedä hevosia kotiini syömään, koska muuten koko piha olisi aivan pilalla.

Nämä edellä nähdyt kuvat olivat vielä vanhalla objektiivilla. Sitten vaihdoin uuteen!
Hiukan oli vaikeuksia kannatella tuota, kamera nimittäin painaa nyt yli kaksi kiloa. Onnistuin sentään pari julkaisukelpoista kuvaa saamaan, jotkut kuvat menivät aivan pilalle, koska mallini eivät suostuneet pysymään tarpeeksi kaukana minusta. Jönssikin mokoma tuli ja yritti syödä uuden objektiivin ja kun en antanut haukata siitä palasta niin se päätti sitten kutitella minua turvallaan...



lohikäärmes!

Eilen ensimmäistä kertaa elämässäni ohjasajoin Jönssillä. Se meni ihan hyvin muutamia pukituksia lukuunottamatta. Hevoista rupesi ärsyttämään kun se ei saanut touhuilla omia juttujaan eikä päässyt
kotiinkaan.
Meillä on tosiaan pieni ongelma tässä, että kun Jönssiä ei huvita tai se haluaa lähteä Oliverin luo niin se rupeaa kiukuttelemaan ja jos olen selässä niin se varmasti heittää minut kamalalla rodeolla alas. Päätin siis nyt aloittaa näin ohjasajamalla ja juoksuttamalla, jos se vaikka sattuisi tajuamaan, että töistä ei karata, jos ei huvita.

Jönssis alkoikin olla ihan mukavan näköinen siinä ympyrällä juostessaan ja se valoi taas minuun hiukan uskoa siitä, että kyllä minä joskus vielä tuolla lohikäärmeellä ratsastan! Tekisi mieli, vaikka heti kivuta selkään ja kertoa hevoselle, että hei me ratsuillaan taas, mutta noh...maltti on valttia :) Ehkäpä nuo riehumiset unohtuvat ja Jönssi saa jonkinlaista motivaatiota työntekoon, kun tehdään helppoja juttuja.

Ei ole helppoa tehdä yhteistyötä hevosen kanssa, joka suuttuu kaikesta. Aina pitää potkia kiukkuisena/hyppiä ilmaan/heittää perää/pyöritellä päätä/hyppiä pystyyn...
Hyviä esimerkkejä Jönssin käytöksestä;
- Oliver laitettiin eri tarhaan hetkeksi -> raivoisaa pään pyörittelyä, kiukkuisia potkuja taakse ja pukkihyppyjä vinkumisäänillä tehostettuna.
- Jönssi seisoo puun alla ja oksa kutittaa selkää -> Raivoisaa pää pyörittelyä ja kiukkuisia potkuja.
- Aidasta tulee sähköisku herraherkkiksen nenään -> Ärsyttääärsyttääärsyttää, kiukkuista potkimista ja vihaisia katseita tyhmään lankaan päin!

Tälläistä meillä!

Osaa tuo olla rauhallinenkin, mutta kunnon draamaa saadaan aikaiseksi mistä vain ja milloin vain. Saan esimerkiksi istua tuon selässä ja tehdä mitä huvittaa, kunhan en komentele hänen korkeuttaan! Voin silitellä kaikkialta ja maata selässä ja heilutella jalkoja, mutta annas olla kun erehdyn ehdottamaan Jönssille, että mitäs jos siirryttäisiin paikasta A paikkaan B. "EIEIEI. Ehdottomasti ei. Sinä et minua määräile, nyt alas sieltä" *päänheilautus/potku/pukkisarja*...

Vinkkejä saa antaa, jos jollain on...:) Toivottavasti seuraavaan postaukseen saisin hiukan selvyyttä mitä tuolla korvien välissä liikkuu, vai liikkuuko mitään.
MUA

NIIIIIN PALJON

ÄRSYTTÄÄÄÄÄ!!!1



perjantai 12. kesäkuuta 2015

ja näin kaikki alkaa alusta...


Vanhat postaukset piilotettu ja aika aloittaa bloggaaminen ihan puhtaalta pöydältä! 

Olen varmaan vuoden harkinnut aloittaisinko uudestaan bloggaamisen, oikeastaan kirjoittaminen loppui, koska kirjoitin suurimmaksi osaksi ratsastuksesta ja Jönssin kehittymisestä, mutta tyhmää kirjoittaa siitä, kun kukaan ei ota kuvia todisteeksi...Kiinnostus vain loppui, kun en saanut itse hyötyä tästä.

Nyt alan bloggaamaan enemmän minun elämästäni. Kyllä, blogi säilyy hevosblogina! Eihän minulla ole aikaa muuhunkaan, varsinkaan nyt kun olen taas alkanut enemmän keskustella Jönssin kanssa mitä mieltä hän olisi siitä, jos alkaisimmekin taas harrastelemaan enemmän noita ratsuilujuttuja.

Jönssi (siis minä) oli tuossa pienimuotoisella hermolomalla, koska se ei vaan enää jaksanut keskittyä ratsujuttuihin ja niistä tuli aivan kamalia meille molemmille. Lensin selästä parin minuutin aikana varmaan kolme kertaa selästä, kun hevosella oli kuulemma parempaa tekemistä (jep, näin se kertoi minulle...) Lopetettiin sitten kokonaan ratsuilu ja alettiin vain ystävystyä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että saan olla Jönssin selässä ja ratsastella (en siis ratsastaa!) ja Jönssi pysyy iloisena. Myös juoksutus on alkanut sujua paremmin ja oikeastaan kaikki. 

Jönssi luottaa paljon paremmin minuun ja minä siihen, ei tarvitse enää pelätä, koska saan kaviosta. Nykyään Jönssi vain laittaa hiuksiani ja syö kenkiäni...

Hetken päässä ollaan jo siinä vaiheessa, että uskallan kokeilla tuolla hiukan ratsastustakin ja ravityöskentelyä. Ollaan muuten jätetty suitset talliin pölyttymään ja käytössä on naruriimu! Paljon paremmin pysyy hevonen kuskin avuilla nyt. Ei tästä sen enempää vielä, kerron kunhan kiipeän tuonne selkään taas pian :) Kenties jopa saan kuvaajan.


Valokuvaaminen on mielestäni aina ollut kivaa. Varsinkin hevosten kuvaaminen. Alankin kertoilla enemmän kuvailuistani täällä blogin puolella. Innoistuin valokuvaamisestakin taas sen verran, että menin tilaamaan uuden objektiivin noiden vanhojen kaveriksi. Se toivottavasti saapuu ensiviikolla.

Blogissa siis tullaan seuraamaan, kuinka kehityn valokuvaajana ja hevostelijana. Mitä muuta?


Niin tosiaan, ostin syksyllä itselleni talon. Ihan ikioman omakotitalon! Siellä pitää laittaa ihan kaikki uusiksi ja ollaankin rakenneltu siellä oikein hyvin kaikenlaista. Keittiö ja wc alkavat olla valmiita, lisäksi myös uudet vesiputket ollaan laitettu. Tämä kaikki ollaan tehty ihan itse. Ajattelin myös tästä projektista kirjoitella täällä. Ainakin itse on sitten kiva muistella, mitä kaikkea ollaankaan saatu aikaiseksi.

Kunhan itse päästään muuttamaan niin hevoset saavat muuttaa perässä, niille on suunnitteilla oikein kiva talli.

Vanha navetta, tänne on suunnitteilla 3 karsinaa, pesukarsina sekä katos hevosille (;...kunhan nyt tuon talon saa alta pois...

niiiiiin nätti omenapuu omassa pihassa :)


Eli siis hevosjuttuja, valokuvausta ja taloprojekti. Näillä lähdetään liikkeelle ja katsotaan mitä tästä tulee!