tiistai 6. joulukuuta 2016

Treenin makuun!



Nyt on hetki aikaa istua blogin ääressä ja kirjoittaa viimepäivien tapahtumista. Jönssi on ollut aivan hävettävän vähällä liikunnalla, koska säät vaihtelevat ja näin ollen pohjat ovat erittäin huonoja. Ajattelin rakentaa tee-se-itse-kentän, mutta se on vielä vähän vaiheessa, kun en yksinkertaisesti ole ehtinyt tekemään mitään tällaista. Hierottavia ja kuvattavia on ollut aina "vapaapäivinä", työpäiviä on ollut riittävästi ja koulussakin olen ehtinyt käydä välissä.

Viime kuun lopulla teimme luokkamme kanssa opintoretken ja kävimme tutustumassa poliisihevosten lihaksistoon. Se oli kyllä mielenkiintoinen reissu, mutta huonoksi onnekseni sain flunssan koska automme sivuovi ei mennyt koko matkana kiinni ja tietenkin istuin siinä oven vieressä. Sitkeästi olen yrittänyt hoitaa kaikki asiakkaat, mutta muutaman olen joutunut siirtämään kun ei vain jaksa. Nyt onneksi flunssa alkaa helpottamaan ja tänään päästiin Jönssin kanssa taas treenien makuun. Tehtiin aamulla aikaisin matka maneesille, jossa Jönssi ei ole ennen käynyt.

Aluksi oli ihan huisin jännää ja Jönssi jolkotteli vauhdilla menemään kuin pikkuhirvis konsanaan. Loppua kohden se alkoi myös rentoutumaan, kun itse korjasin ratsastustani hiukan paremmaksi. Aika kivasti se aika ajoin kulkee, vaikka olikin taukoa takana. Ongelmahan on taas satulan päällä ja puolikuntoisena ratsastustaukoisena yritin jotain siellä säheltää...

Minulla on vieläkin se pikku-een teoriakoe käymättä, koska en ole uskaltautunut sinne. Nyt pitäisi rohkaistua ja vaan varata aika, jotta päästäisiin useimminkin treenaamaan. Hiukan hankala olla muiden kyytien varassa. Oikeastaan mahdotonta varsinkin, kun työaikani ovat melko epäsäännölliset.

Hirveän hyvä fiilis kyllä, kun Jönssi taas yritti parhaansa. Minä myös sain motivaatioboostin ja tilasin pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia-kirjan itselleni joululahjaksi! Opin helpoiten mielikuvilla ja siksipä uskon sen auttavan meitä hiukan taas eteenpäin. Tulisipa kunnolla lunta niin voisimme tarpoa hangessa ja kasvattaa lihaksia kumpikin :'D




Kiirettä tuottaa myös koirolapsi. Koiruus on aloittanut näyttelyuransa ja olen epätoivoisesti yrittänyt opettaa sille käytöstapoja. Se käväisi match showssa ja sai sieltä ensimmäisen ruusukkeensa. Viikonloppuna menemme sivistäytymään koiramessuille ja toivon, että Eddie osaisi käyttäytyä hieman myös kehässä. Kehän ulkopuolella se oli erittäin hyväkäytöksinen ja otti vain rennosti. Kehässä se ei seisonut hetkeäkään rauhassa. Se vain kiemurteli ja makasi. Juokseminen sujui varmaankin ihan hyvin sillä Eddie oli kuitenkin sinisten kakkonen! Se on meille vielä erittäin hyvä sija tuolla käytöksellä :D Ajattelin koiranäyttelyillä hakea hyvän pohjakunnon ensikesän poneilua ajatellen. Pystyy sitten juoksemaan Sakarin vierellä mieletöntä vauhtia!



Ihanat säät ovat mahdollistaneet kuvauksen ja näin ollen minulla on aivan mielettömän paljon kuvia muokattavana. Ihan järkyttävä jono! Yritän saada kaiken selvittyä tämän viikon aikana ja nytkin pitäisi käydä niitä kuvia läpi, mutta siirryin kuitenkin vahingossa tänne blogin puolelle. Olen kyllä todella tyytyväinen tuohon uuteen kameraan. Nyt vain tekisi mieli kuvata, kuvata ja kuvata.

Koska tässäkään ei ole tarpeeksi tekemistä mukamas niin olen aloittanut joulujärjestelyt! Eddie vaikeuttaa joulusiivoustani kokoajan varastamalla tavaroita ja viemällä niitä paikasta a paikkaan b.Olen laittanut kaikkialle jouluvaloja ja yritin ottaa myös Machosta ja Eddiestä joulukuvia. Ei ihan onnistunut odotetulla tavalla, mutta ainakin tuli persoonallisia anti-xmas-kuvia...Onneksi eläimet suostuivat olemaan myös nätisti sekunnin, mutta harmi että en ollut oikein hereillä silloin. Noo..Uutta yritystä vaan.

Nyt vain odotan uutta päivää, jotta pääsee takaisin Jönssin selkään.


anti-xmas




tiistai 29. marraskuuta 2016

Tervetuloa kotiin D750


Siinä se sitten vihdoinkin on, Nikon D750 ja sen pieni ystävä Nikkor 85mm/1.8. Nyt ei voi enää syyttää kalustoa, jos kuvat ovat huonoja. Ehdin vielä nopeasti juuri ennen kuin aurinko laskeutui saada kuvan, josta hiukan näkee kuinka suuri ero onkaan vanhan ja uuden kameran kuvien välillä. En edes osaa vielä käyttää tuota ollenkaan ja silti kuvasta onnistui tulla ihan nätti.

Aamusta asti olisin halunnut rientää kuvaamaan, mutta matkassa oli hiukan mutkia. Macho-kissani joutui nimittäin eläinlääkäriin ja siellähän meni sitten lähemmäksi kolme tuntia. Kaikista parasta kuvausaikaa. Pääasia on kuitenkin, että potilasMacho toipuu nyt. Se oli onnistunut telomaan tassunsa (epäilen pöydällä vaaninutta juustohöylää...) ja olin aivan varma, että Macholla oli vähintään luita poikki, koska se ontui niin pahasti ja oli selvästi tosi kipeä. En itse pystynyt vilkaisemaankaan tassua, koska Macho osaa olla hiukan raivopäinen ja eläinlääkäreilläkin oli pitelemistä pienessä minipantterissa. Onneksi selvisi, että anturassa oli vain viiltohaava. Minun silmääni aika hirveän näköinen, mutta se paranee kyllä nyt kun saatiin lääkettä. Macholle laitettiin myös pieni paketti jalkaan, mutta se repi sen heti irti suutuksissaan heräiltyään tokkurasta. Yritin sanoa sille, että paketti on sen omaksi parhaaksi, mutta tiedättehän...kissat...Ei siis auttanut, että kehotin pitämään jalan paketissa.



Sakari katseli peuroja, jotka säikytin pois juoksemalla äkkiä kuvaamaan.

Pääasiat ovat, että kissa toipuu, sain kameran ja ehdin hetken testata sitä. Voin illan keskittyä opettelemaan tuon kameran käyttöä teoriassa ja vähän käytännössäkin. Kuvitan postauksen tämän päivän aikaansaannoksilla. Aika kivaa jälkeä tulikin,vaikka ensimmäistä kertaa tuo kamera kädessä, vielä kun oppisi lisää! Tarkennus on erilainen kuin vanhassa kamerassa ja tuntui, että en millään osu oikeaan paikkaan. Harjoittelemalla varmaankin oppii! Lisäksi kaikki asiat ovat monimutkaisemmin, kun simppelissä vanhuskamerassa. Pitää ottaa selvää mitä mikäkin tarkoittaa.

Laatu on uskomattoman hyvä ja kuvia saa ihan rauhassa säädellä lightroomissa eivätkä ne muutu mössöksi kuten aikaisemmat kuvat. Olen hiukan täpinöissäni näistä mahdollisuuksista. Nyt todellakin opettelen kuvaamaan ja kokeilen paljon erilaisia juttuja. Toivottavasti säät pysyvät aurinkoisina ja kauniina sillä nyt on kouluviikko enkä varmaankaan ehdi kuvailla kauheasti, vaikka mielessä on kauheasti kaikkia ideoita..( Tänään skippasin koulupäivän eläinlääkärin takia, mutta huomenna sitten olen ahkera opiskelija...) Tai mitäpä väliä sillä auringolla on, kun kameran nokalta löytyy valovoimaa ihan riittävästi omiin tarpeisiini.

Nyt niitä kuvia!

Okei, myönnän heti että ihan kaikki kuvat eivät onnistuneet odotetusti...Onko se lintu vai lentokone...Dumbo? Eikun se onkin Eddie...
Tätä kuvaa on cropattu aivan hirveästi, mutta tadaa! Edelleen käyttökelpoinen yksilö.
Käpyjä. Kuvauksellisia käpyjä.


Ihan kivalta näytti maisemat pihassa, vain hevoset puuttuvat.
Talliprojektin synkkyys >:( Kyllä siitä tulee vielä hieno...


tiistai 22. marraskuuta 2016

Kahlekuningas


 Päätin extempore ostaa koulusatulan Jönssille, koska sitten minusta varmaan tulee kouluratsastaja kuin taikaiskusta ja Jönssistä kouluhevonen. Pääsin tänään testailemaan uutta satulaa, mutta ratsastelu jäi valitettavan lyhyeksi. Kiitos tästä kuuluu Sakarille, joka oli muutenkin vetänyt koko aamun aivan omaa showtaan. Aamun aloitin harjaamalla Sakarin häntäjouhet, se oli kerännyt karsinasta suunnilleen kaikki purut häntäänsä. Kun sain tämän suoritettua niin nakkasin Sakarin pihalle. Pääsin takaisin talliin ja Sakari oli omassa karsinassaan...Vein sen takaisin ulos ja riensin talliin, jotta ehtisin saada Oliverin tarhaan ennen kuin Sakari taas palaa takaisin bumerangina. Tarkoitus oli mennä ratsastamaan Jönssillä joten en vienyt sitä tarhaan.

Sakari oli tietysti nopeampi kuin minä ja ehti taas paeta. Laitoin sen tarhaan vielä kerran Oliverin kanssa ja lähdin varustamaan Jönssiä. Hetken päästä Sakari ilmestyy taas talliin ja siinä vaiheessa olen jo niin täynnä tuota ponishowta, että laitoin sen arestiin Jönssin karsinaan. Sieltä se ei varmasti karkaa!

Lähdin tyytyväisin mielin ratsastamaan. Jönssi tuntui kivalta ja uusi satula tuntui kivalta. Se oli ihanan pehmeä ja siinä pystyi hyvillä mielin istumaan, kun otin pari askelta testiravia. Kun olimme aloittamassa ravityöskentelyn kunnolla niin kuulin Sakarin hirnuvan...Hirnuminen kuului huolestuttavan läheltä. Pysäytin Jönssin ja katsoin äänen suuntaan. Villiponihan se sieltä kipitteli pellolle päin. Kaivoin puhelimen taskusta ja sain tämän hyvin hämmentävän hetken videolle! :D Sakari oli ihan oikeasti päättänyt kiivetä Jönssin karsinasta ulos. Seinät eivät ole edes mitkään matalat, mutta niin vain se oli sieltä tullut ja jättänyt pari karvaa todistusaineistoksi karsinan oven päälle.


Ratsastelut loppuivat siis hiukan ennenaikaisesti, kun piti lähteä palauttamaan ponia takaisin vankilaan ja päätin, että ehkä tänään on parempi vain olla kotona turvassa moisilta hirviöitä. Harkitsen jotain jurassic park raptor fence-tyylistä ponitarhaa...

 

  
Olen yrittänyt olla hyvä hevosenomistaja ja hankin hevosille tänä vuonna kunnon joululahjat (jo ennen kuin joulukuu on edes alkanut...). Eilen tein varmaan 400 kilometrin roadtripin koirani kanssa, kun kiersimme hakemaan Sakarin kärryjä ja Jönssin satulaa. Jönssi sai siis Kieffer lech koulusatulan, joka on aivan ihana ja sopii Jönssille erittäin hyvin! Hiukan harmittavasti en uskalla lähteä ratsastamaan enää tänään pimeässä, koska pellon pohja on nyt liukas ja arvaamaton sateiden jäljiltä...mutta huomenna aamulla sitten! Pitikin Sakarin pilata ratsastelut...:D

Karkulaisponi sai kärryt vihdoinkin ja olen hyvin pettynyt sen käytökseen. Hän ei osoittanut sitten minkäänlaista kiitollisuutta! Toivottavasti mieli muuttuu vielä, kun esittelen Sakarille sen uuden otsapannan, joka minun oli ihan pakko ostaa blogiexposta. Meinasi tulla valinnan vaikeus, kun kaikki nämä kimaltelivat niin ihanasti...Tänään vielä siskoni lupasi auttaa Sakarin kanssa ja saatan olla niin hurja, että laitan sille ohjatkin!

Esittelen Sakarin hienot kärrytkin jossain vaiheessa.. Ne ovat lähes tuliterät! Kyllä kelpaa Sakarinkin aloittaa kärryponinura.
niin kaunista ja kimaltavaa
Nyt suuntaan takaisin tallille ja menen kouluttamaan riiviöponiani.


tiistai 15. marraskuuta 2016

ponikoululainen


Viime torstaina Sakari pukeutui ihan ensimmäistä kertaa suitsiin ja kuolaimiin. Löysin sille sopivat suitset ja ne ovat ihan oikeasti cob-kokoa. Ne ovat hienot chevalin suitset ja niissä on valkoiset toppaukset turvalla ja otsapannassa. Huomasin kyllä tänään, että otsapanta tuntuu aika ahtaalta joten voin hyvällä omalla tunnolla ostaa Sakarille timanttiotsiksen.

AAAAAAPUAAA!!
Suitset olivat Sakarin mielestä inhottavat. Eihän hänenlaistaan villiponia voi kerta kaikkiaan suitsia.  Se kuitenkin onnistui yllättävän helposti vapaana karsinassa. Kuolaimetkin menivät suuhun kuin vanhalla tekijällä, mutta sitten alkoi inhotus. Sakari aukoi suutaan, yritti hinkata päätään seiniin ja jalkoihinsa. Se myös kuopi ja potki aivan raivoissaan. Se näytti siltä, että kiduttaisin poniraukkaa kamalastikin. Puin Sakarille riimun suitsien päälle kävelin hetken aikaa sen kanssa ja päästin hetkeksi aitaukseen, jotta saan ikuistettua ensimmäisen kerran suitsien kanssa. Sain napattua tarhassa yhden kuvan, jossa Sakarilla ei ole suu auki ja se on ihan söpö.

Heti, kun Sakari hetkeksi pisti suunsa kiinni ja käyttäytyi niin kuin normaali hevonen se pääsi suitsista eroon. Nyt se on lähes viikon pyöritellyt mielessään tätä kamalaa kokemusta ja tänään suitsin sen uudestaan. No problemos!

Sakarin mielestä suitset on ihan fine. Päätin laittaa suitsiin hiukan melassia jotta Sakari ottaisi kuolaimet mielellään suuhun ihan itse (siltä varalta, että voin syyttää Sakaria ihan itseään, jos se inhoaisi suitsia vieläkin). Se oli kuitenkin oppinut viime kerrasta jotain sillä suu pysyi kiinni eikä enää inhottanut ollenkaan! Poni näytti ihan tyytyväiseltä eikä osoittanut mieltään.




Koska suitset olivat jo ihan ok juttu niin lisättiin mukaan myös valjaat. Pienillä tee-se-itse-toimenpiteillä sain valjaista lähes sopivat Sakarille. Ne siis pysyivät päällä. Noilla valjailla en ehkä lähtisi Sakaria ajamaan, mutta kohtahan meillä on myös sopivat valjaat (ja ne kärryt!!)

Talutin Sakaria pienen lenkin varusteet päällä eikä se yhtään vastustellut tai inhonnut varusteita. Tuntui, että se ei edes huomannut valjaita...Harjoittelimme hiukan pysähtymistä ja liikkeelle lähtöä ääniavuilla. Liikkeelle lähtö sujuu hiukan paremmin. Sakarin kärsivällisyys ei vielä ole kovin kehuttava, mutta se kuitenkin malttoi hetkeksi seisahtua ja sitten mentiin taas reippaasti eteen. Päästin Sakarin vasta sitten eteenpäin kun se suostui rauhoittumaan. Se oli kova paikka meille molemmille. Sakari pyöri ja hyöri ja kuopi ja ravisteli päätä, kun ei saanut liikkua ja minä yritin parhaani mukaan ajoittaa kehun ja liikkeelle lähdön juuri siihen oikeaan hetkeen.

Sakari ei ole mikään tyhmä poninpallero ja se hoksaa kyllä nopeasti tuollaiset jutut niin hyvässä kuin pahassakin. Ilmeisesti kuitenkin onnistuin aika hyvin, kun loppuvaiheilla Sakari oli selkeästi tajunnut, että matka ei etene, vaikka se raivoaisi. Hyvä me!

Jönssi ja Sakari jakavat heinänsä

Seuraavaksi kaiketi pitäisi opettaa Sakari ohjasajolle ja sitten kärryihin. Tähän asti olen pärjännyt yksinkin, mutta siihen kyllä tarvitsen apukäsiä. Pianhan se on jo valmis ajoponi! Olisi kiva vielä tänä vuonna päästä kärryille, mutta katsotaan miten aikataulut menevät avustajien kanssa. Sakari on tähän asti ollut ihan super helppo ainakin minun mielestäni ja kauhulla odotan sitä hetkeä, jos se päättääkin keksiä jotain typerää. Se ei oikeastaan pelkää mitään, ei yritä sinkoilla karkuun, ei pure eikä potki (ainakaan niin, että se oikeasti yrittäisi osua...). Se käyttäytyy vieraissakin paikoissa hyvin ja ainoa heikkous on kärsivällisyys. Kokoajan pitäisi olla menossa jonnekkin eikä paikallaan pönöttäminen ole sen vahvuus. Vielä kuitenkin opimme siihenkin...Luulen, että minulla on maailman paras poninpoikanen.

Jönssi on täydellinen isoveli, se kurittaa ja...
rakastaa sopivassa suhteessa pientä poninpoikasta.

Nyt Sakari varmaan saa taas sulatella oppimaansa muutaman päivän ja sitten taas kerrataan ja lisätään ehkä ohjat mukaan roikkumaan.

 Ps. kaksi viikkoa uuteen kameraan...

tiistai 8. marraskuuta 2016

Tekosyy varsakuville

Nyt se on tehty! Varasin uuden kameran ja objektiivin. Tasan kolme viikkoa ja pääsen niihin käsiksi. Aivan varmasti piinaavan pitkät kolme viikkoa. Sen jälkeen pistän ulkoasun uuteen uskoon. Kunhan ensin olen ottanut laadukkaat kuvat päätähdistä. Sitten esittelen blogissani toivottavasti toinen toistaan laadukkaampia kuvia! Mikäli nyt edes osaan käyttää niin hienoa kameraa...Voijjuku!

Blogikin saa ehkä uutta puhtia, kun minua ei suututa niin rumat kuvat. Annan vain kameran hoitaa homman!

Kuva: Paula Viita
Uutta kameraa odottaessani ajattelin tehdä "vuosi kuvina"-postauksen. Nyt mietin minkälainen sen pitäisi olla. Joka kuukaudesta "kohokohta" vai monta kuvaa vaivai...Nyt siis lukijoilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen miten esittelen tiivistetysti koko vuoteni. Vaikka vuosi ei ole edes loppu vielä niin tänä vuonna on tapahtunut hevosrintamalla niin paljon kaikkea...Hevosalan koulutus, oma poni, ensimmäistä kertaa olen tajunnut jotain ratsastuksesta, hevostapahtumia, uusia hevostuttavuuksia, hevoskuvia...heppaheppaheppa!

Tämän vuoden puolella toivon vielä, että Sakarin ajo-opetus edistyy. Kärryt saan toivottavasti tämän kuun lopussa myöskin kotiin tai ensi kuussa, mutta Sakarille ei ole edes vielä löytynyt suitsia. Valjaissa se on sentään ollut, mutta ilman apukäsiä on hiukan hankalaa lähteä yksin tekemään ajoponia. Varsinkaan, kun ei ole mitään käsitystä asiasta. Suitset sentään ehkä osaan pukea ponille, jos vain sopivat löytyvät. Hiukan harmitti, kun luulin Sakarin pään mahtuvan ponikokoon, mutta ei se sitten mahtunutkaan. Kukapa olisi arvannut, että welsh cobin kuuluu pukeutua cob-kokoon...

Kuva: Leena Kahisaari
Sakari alkaa olla jo oikeasti aika iso. Kokoajan kuvittelen sen ihan pieneksi vauvaponiksi, mutta tosiasiassa se ei ilmeisesti sitä enää ole. Näissä kuvissa Sakari on ollut iiihan pikkuinen (Kuten kuvista ehkä näkyy). Tässä vaiheessa Sakari ja minä emme vielä tunteneet toisiamme, mutta muutaman sattuman kautta tässä sitä nyt ollaan. Hauska sattuma on, että olen vain kerran nähnyt Sakarin isän, mutta se tapahtui eräänä hämmentävänä aamuna, kun kävelin talliin ja minun perässäni meidän talliin käveli musta ori...Se kaiketi tsekkasi paikat tulevalle pojalleen! Voisin kirjoittaa siitä "Syyt miksi juuri Sakari"-postaukseen.

Tässä postauksessa ei ole kyllä mitään järjen häivääkään, mutta tarvitseeko kaikessa olla? Tekosyy jakaa pari syötävän suloista Sakarikuvaa.

torstai 3. marraskuuta 2016

Kuulumistiivistys



Olen aloittanut postauksen kirjoittamisen jo ties kuinka monta kertaa, mutta aina jossain vaiheessa ajatus on vain kadonnut ja olen poistanut koko tekstin. Puhdistetaanpa siis pöytä viime ajan kuulumisista, jotta pääsen taas jotenkin postaustahtiin kiinni. Motivaatiota on syönyt hiukan pimeys ja siitä johtuva kuvattomuus. Onneksi enää alle kuukausi ja valovoimani lisääntyy!

Estekisat
Sujuivat odotetusti ja ehkä hieman paremminkin. Jönssi oli lähes hallinnassa. Ei se osannut ratsastaessa rentoutua, mutta ei myöskään seonnut. Väliajalla se tyytyväisenä seisoskeli ja odotteli vuoroaan trailerin nurkalla. Se käyttäytyi paremmin kuin ikinä ennen kisapaikalla.40cm harmittava kielto sarjan b-osalle. Ihan omaa huolimattomuuttani. 60cm sujui paremmin, sarja onnistui, puomeja ei pudonnut. Huokaisin helpotuksesta kuitenkin liian aikaisin ja VIIMEISELLE esteelle kielto. Siinä vaiheessa hiukan harmitti, mutta Jönssi ehtii vielä hyppäämään monta puhdastakin rataa. Nyt ainakin tiedämme sen, että voimme selvitä tulevaisuudessakin noin korkeista esteistä. Vielä kun saisi laukan ratsastettavaksi niin mikään ei pysäytä meitä, ei edes ne esteet...Olen tyytyväinen, vaikka emme kantaneetkaan kilokaupalla palkintoja kotiin.

"Marraskuussa ratsastetaan ilman jalustimia"
Jöpis ja minä otettiin haaste vastaan ja aijon aloittaa paremman tasapainon ja rautaisemman lihaskunnon hankkimisen. Ajattelin opetella ratsastamaan ilman jalustimia. Hankaluutta tuottaa se, että toppahaalari on melko liukas....En kuitenkaan vielä ole tippunut. 
Olkaa hyvä lukijat, haastan teidät tähän haasteeseen!

Blogiexpo2016
Olen mukana järjestelemässä blogiexpoa! Olen varma, että siitä tulee tänä vuonna vieläkin parempi kuin viime vuonna. Ihan jo siitä syystä, että minä olen sitä järjestämässä ja olen myös paikan päällä.

 Olen myös mukana äänestyksessä, jossa voi äänestää meitä vuoden rotublogiksi. Äänestykseen pääset vaikka tästä.

---

Siinä kai ne tärkeimmät asiat joista olen halunnut kirjoittaa, mutta näin tiivistetysti niistä vain.

Tänään oli se päivä, kun Sakarin riimua piti suurentaa turvalta ja niskasta. Siitä on tullut jo niin iso poika. Lisäksi syksyn tullen olen miettinyt, että miksi en jo aikaisemmin hankkinut tuollaista pyöreää ponia vaan hankin maailman vaikeimmin lihassa pidettävän otuksen, Jönssin. Sakari pysyisi varmasti paksuna ja somana, vaikka en edes ruokkisi sitä tuonne talvilaitumelle. Jönssi sen sijaan laihtuu, jos ei tuntiin ole nähnyt paalia. Olen kuitenkin saanut sen pidettyä vielä hevosen näköisenä. Suurta muutosta viime vuoteen ei ole, mutta Jönssi on enemmän lihaksistoltaan parempi ja karva kiiltää enemmän. Voi johtua siitä, että se on myös tänä syksynä ollut käärittynä loimeen enemmän kuin pariin viimeiseen vuoteen.

Hevoshierojana minusta on tullut tarkempi siitä, että Jönssi ei ole mistään kipeä. Valitettavasti oman hevosen hierominen on sellaista "tieto lisää tuskaa"-hommaa ja jopa ne virheet jotka teen ratsastuksessa näkyvät myös hevosessa. Loimitan myös Jönssiä enemmän, koska se on niin herkkä kylmälle ja sen selkä reagoi heti menemällä jumiin. Siitä ei seuraa muuta kuin pään viskomista ja kurjia ratsastushetkiä meille molemmille. Siitä on siis hyötyäkin, että olen oppinut tuntemaan hevostani paremmin. Kukapa olisikaan arvannut...

Jönssi syksy 2015
Jönssi syksy 2016
Hevoset ovat aloittaneet siis jo sisäkauden, mutta yritän pitää niitä mahdollisimman paljon ulkona. Myös öitä, jos säät sallivat. Sakarin mielestä oli aivan kamalaa, kun joka ikinen ilta hänet napattiin riimuun ja korviin koskettiin. Yhtenäkin iltana veri vain roiskui, kun Sakari päätti yrittää paeta ja meidän nenämme ottivat yhteen. Sakari ei varmaan edes huomannut, mutta minun nenäraukastani kuului melkoinen rusahdus ja sitten sitä verta tulikin...En kuitenkaan lannistunut vaan olen sitkeästi ottanut Sakarilta aina päiväksi riimun pois ja aamuin illoin pukenut sen siihen. Nyt se alkaa käyttäytyä niinkuin normaalit hevoset konsanaan eikä riimun laittaminen ole enää toisiksi pahinta maailmassa. (pesu on edelleen pahinta...) Se jopa ihan omasta tahdostaan tulee viereeni, jotta saan laitettua riimun helposti. Jännittävää nähdä kuinka kurittoman nuorukaisen saan vielä tuosta aikaiseksi. Harmi, kun ei voi syyttää muita...

Nyt laitan loppuun vielä monta kuvaa Sakarista ja käyn nukkumaan. On se vaan suloinen pieni <3 p="">



Nämä heinänkorret riittävät hyvin pitämään ponin pyöreänä.
Täydellinen poni
Täydellinen, jopa sitruunan näköisenä.


tiistai 25. lokakuuta 2016

Hyppivähirvis


Jostain syystä en saanut laitettua enää hyppypostausta, jonka olin kirjoittanut jo valmiiksi. Sitten se hukkui ja nyt ehdin vasta kirjoittaa tämän uudelleen. Jönssi ja minä osallistuttiin estekisoihin vihdoinkin ja yritetään selviytyä 40 & 60cm luokat elossa. Jönssistä on tullut superrauhallinen esteillä, niin rauhallinen, että viime harjoituksissa vauhti meinasi hyytyä kokonaan ja sen vuoksi tuli muutamia typeriä kieltoja. Minun pitäisi myös huolestua, että Jönssi menee suorassa esteelle. Liian vähäisen vauhdin takia se rupeaa kiemurtelemaan ja jos en korjaa niin toki se kieltää tai vain käpöttelee ohi esteestä. Yhden treenikerran ajattelin vielä ennen kisoja hypätä ja sillon kyllä yritän ratsastaa paremmin.

Kavaletit Jönssi osaa mennä jo melko mainiosti, vaikka itse häiritsen sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ensimmäisillä kerroilla se yhdestäkin kavaletista meinasi lentää nurin ja nyt se sujuvasti ravaa jopa viiden yli! Kts. postauksen ensimmäinen kuva.


Hypättiin pientä rataa ja saatiin aikaiseksi oikein pikkukisojen tunnelmaa, kun muutama koira juoksi kentällä ja pari ihmistä. Välillä itseäni otti hiukan sydämestä, kun koirat menivät juuri niiden esteiden taakse joita meidän piti ylittää, kaikki selvisivät hengissä ja Jönssikin hyppäsi kuskin epäröinnistä huolimatta. 

Myönnän, että hiukan jännitin isoja hyppyjä, kun hypättiin ehkä isoimmat esteemme pitkiin aikoihin. Koska en ole oikeastaan hypännyt muuten kuin Jönssillä niin minulla ei ole siihen sellaista "tältä tämän pitäisi tuntua"-juttua. Sitten, kun Jönssi kerran hyppää niin kuin hevonen niin minulla hyppää sydän kurkkuun ja ratsastan huonosti, kun keskityn vain kyydissä pysymiseen. En kuitenkaan ole tippunut vielä kertaakaan näissä treeneissä, kun taas ennen tipuin joka estetunti.


Ajatelkaa, tämä este nostettiin vielä isommaksi! Hui.
 Jönssi ei pudottanut, kuin yhden puomin ja sekin oli yksittäinen pikkukavaletti. Se siis hyppää, jos minä ratsastan paremmin. Korkeimmillaan hypättiin isompia, kuin 60cm esteitä. En tiedä kuinka korkeita, mutta en edes halua tietää, koska jännittäisin vain enemmän. Tieto lisää tuskaa. Kavalettisarjalla tuli ongelmaksi se, että Jönssi hyppäsi ensimmäisen. Minä lopetin ratsastamisen ja Jöpis kiersi viimeisen esteen. Pitää siis olla tarkempi ja ratsastaa ihan kokoajan. Miten se voikaan olla niin paljon vaadittu. En halua, että tallaisia tyhmiä virheitä tulisi kisoissa. Nollarata olisi ihan maailman parasta ja Jönssi saisi ainakin kilon porkkanoita, jos me pystyttäisiin ja kyettäisiin siihen.


Nyt olen yrittänyt ratsastaessa keskittyä siihen taas, että Jönssi olisi reipas. Ollaan menty pellolla ja laukattu paljon suoraa. Olen ihan yllättynyt, että se ei vielä ole lähtenyt käsistä. Uskallan siis aika hyvillä mielillä kannustaa sitä liikkumaan enemmän. Videoitakin katsellessa tuli melkein tuskan hiki otsalle, kun meno näytti niin tahmaiselta. Ehkäpä helpompi ratsastaakin, jos kaikki voimat eivät kulu liikkeessä pysymiseen. Toivottavasti.

Sellaisia aikaisen aamun hyppyjä.

Tällä hetkellä täällä tulee lunta ja ei kauheasti huvittaisi lähteä ratsastamaan, mutta sekin on ehdittävä tehdä. Jönssi raukkahan paleltuu...Olen ollut aikalailla sellainen, että mahdollisimman vähän yritän loimittaa. Jönssi on kuitenkin jo alkanut pukeutua takkiin, koska yhtenä aamuna se meinasi jo paleltua. Myös Sakari ja Oliver saivat tänä aamuna takit päälle, koska niiden karva ei vielä eristä tuota märkää lunta. Ne kyllä kestävät huomattavasti enenmmän kylmää, kuin Jönssi. Lisäksi Jönssi saisi keskittyä nyt siihen, että se ei laihtuisi palellessaan. :'D Onneksi uusi rehutilaus tuli ja nyt on kaikilla hevosilla yllinkyllin Pavon nappuloita, pitäisi Jönssinkin pysyä paksuna!