Ponejaponejaponeja, welshponeja!

Ensimmäinen työviikko takana ja valitettavasti pääsen vasta ensi perjantaina takaisin noiden ponejen pariin. Ensiviikolla nimittäin on taas Ypäjä-viikko. Ei siinä, olen innoissani menossa oppimaan taas uutta, mutta viihdyn kyllä tavattoman hyvin tuolla tallilla hommissa.

Olen aivan yhtä innoissani, kuin joskus silloin, kun aloitin hevostelun. Kaikki on niin "uutta" ja jännää. Olen päässyt hoitamaan varsoja ja nuoria, ratsastanutkin jo pariin kertaan ja mikä parasta; tänään "vapaapäivän" vietin kuvaten poneja. Nuo on niin persoonallisen näköisiä karvapalloja, että kyllä kelpaa olla kameran kanssa.                                                                            Kaikki paikat ovat tällä hetkellä niin jäässä, että liikekuvia ei voinut lapsihevosista ottaa, mutta napsittiin melkein koko varsalaumasta rakenne-ja pääkuvat. Sen lisäksi kuviin pääsi muutamat koiruudet sekä satunnaiset hevoset, joita kuvailin muuten vain. Kuvia tuli otettua aivan hirveät määrät, varsojen kuvaamisessa etenkin nopeus oli valttia. Sen pienen hetken ne aina osasivat poseerata niinkuin niiden kuuluukin, mutta muuten katseltiin maisemia, huudeltiin kavereille ja seistiin miten huvittaa. 

Voin muuten kertoa, että nyt, kun olen päässyt ratsastamaan welshillä niin Jönssi ja Oliver tuntuvat hiukan erilaisilta. Voitteko kuvitella, että pystyin jopa istumaan welshin harjoitusravissa monen monta kierrosta tippumatta. Jönssillä, kun yritän vääntää jotain harjoitusravin tyylistä niin eihän siitä tule yhtään mitään. Myös toinen järkyttävä kulttuuriero on, että tuollainen paljon ratsastettu welsh ei räjähdäkkään eteenpäin, jos siltä pyytää jotain. Mikäli olisin samanlailla ratsastanut Jönssillä ja pyytänyt sitä liikkumaan niin olisin aika nopeasti löytänyt itseni pellolta...

Ehkäpä minä vielä jonain päivänä opin jotain ratsastuksen tapaista.

Ensiviikon perjantaina olisi vuorossa yhden hevosen kanssa klinikkakäynti ja valokuvaushommia ainakin näillä näkymin. Lisää siitä, kun aika on ajankohtainen. Nyt yritän vielä jatkaa kuvien muokkauksia ja jos sitä ehtisi ja malttaisi virittäytyä viikonlopputunnelmiin.

Löytyykö suosikkiponia/kuvaa?

Täysipäiväinen heppatyttö

Tätä päivää olen odottanut, ensimmäinen päivä työharjoittelussa. Työpaikka vaikuttaa aivan huipulta ja tulen varmasti oppimaan aivan hirveästi kaikkea uutta. Hevosia löytyy laidasta laitaan, tai siis poneja. On ihan pieniä varsoja (ja kesällä tulossa lisää!), siitostammoja ja oreja.  Suurinosa on welsh-poneja, sellaisia isoponimalleja. Muutama pienempi ponikin löytyy. Kaikki hevoset ovat aivan hirveän nättejä kavereita ja minä pääsen niitä kuvailemaan. Tuntuu niin megaüberhienolta!

Ensimmäinen päivä sujui ainakin mukavasti. En ihan vielä oppinut kaikkien ponien nimiä, mutta...kai ne siitä oppii. Heti ensimmäisenä vieroitettiin pieni hevoslapsi äidistään. Raukkaa ei kiinnostanut edes kaverit, kun hätä oli niin kauhea. En ole ollut oikeastaan ollenkaan noin pienien varsojen kanssa tekemisissä, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Työtehtäviini kuuluu mm. karsinoiden siivousta, hevosten ruokintaa ja juottoa. Ihan yleisiä tallijuttuja. Huomenna olisi tarkoitus myös ratsastaa. Hiukan olen innoissani. Siitä taitaa olla päälle vuosi, kun olen ollut jonkun muun kuin omien hevosten selässä. Tai ehkä kauemminkin...

Tietty myös koulutehtävät kuuluvat hommaan. Tänään tutustuinkin hiukan jo Eeron lihaksistoon. Eero on oikein hieno musta welsh D ori. Eeron lisäksi tutustuin myös Gretaan, joka on oikein mukavan oloinen vanhempi leidi.

Huomaa, että töitä on tullut tehtyä, kun ajatus on taas hyvin hitaalla ja tekstiä ei meinaisi millään syntyä. No jääpähän kirjoitettavaa muillekin päiville! Nyt olen virallisesti sitten täysipäiväinen heppatyttö. Töissä heppailua, koulussa heppailua ja kotona heppailua. Ehkä rankkaa, mutta varmasti sen arvoista.

Näinä päivinä tulee muuten kymmenen vuotta Oliverin ja minun ensitapaamisesta, kylläpäs aika rientää. Oliver ei ole kyllä muuttunut, kuin parempaan suuntaan näiden vuosien varrella. Päivä päivältä komeampi <3 p="">

Jönssiä ja Oliveria en nyt vielä ole ehtinyt kuvailemaan, mutta ajattelin, että ehkäpä perjantaina voisi säiden salliessa pitää pienen kuvaustuokion niidenkin kanssa. Toivottavasti lumet ei ehdi kadota siihen mennessä... Lauantaina kävin taas moikkailemassa hovawarteja kameran kera. Nuo koirat ovat kyllä valloittaneet minut ihan täysin. Voitte vain kuvitella kuinka haluaisin jo oman...

GoPro & Northern Lights

Vieläkin Ylläksellä, mutta vihdoin huomenna pääsen aloittamaan matkan kohti etelää. Kamala ikävä jo Machoa ja hevosia. Loma onkin nyt sujunut oikein mallikaasti ja olen jopa käynyt pikaisesti lumikenkäilemässä kameran kera. Ihan uskomattoman hienot maisemathan täällä on. Harmi vain, että mökkiimme ei saa hevosta mukaan...Pakostikin tulee mietittyä, kuika hienoja kuvia täällä saisi hevosista tai kuinka upeissa maastoissa voisi ratsastaa...Onneksi lunta on kaiketi ihan kiitettävästi kotonakin. Pääsee varovasti aloittelemaan hankitreenin, kunhan nyt kotiudun.

Yksi loman kohokohdista oli, kun pääsin näkemään ensimmäistä kertaa ikinä revontulia. Kaikenlisäksi onnistuin jopa tallentamaan niitä GoProlla. Ensin yritin tuolla Nikonilla, mutta kameranjalka oli se juttu minkä unohdin kotiin...Yritin kyllä kovasti tukea kameraani, mutta eihän siitä oikein mitään tullut, kun en saanut edes tarkennettua oikein. Lisäksi -35 astetta oli ehkä kameralleni liikaa ja akku tyhjeni ennätysnopeasti.

Onneksi tosiaan GoPro näytti toimivan ihan hyvin. Sen pystyi laittamaan, vaikka lumihankeen jottei kuvat tärähdä ja kuvakulma oli mielestäni ainakin oikein sopiva tuollaiseen taianomaiseen maisemaan.

yön ninja......

Aika hyvin olen kestänyt tuon pakkasen, aina kun vain on kamera kädessä niin sitä on niin innoissaan, ettei kylmyyttä edes huomaa. Asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että olen kokoajan kääriytynyt toppahaalariin...Kylmä tulee yleensä siinä vaiheessa, kun haluaisi äkkiä takaisin mökin lämpöön ja kävelymatkaa olisi vielä jonkin verran.

Tänään pitäisi ostaa vielä lahjuksia perheelleni. Macholle ostinkin jo oman susipehmolelun. Tai siis minun mielestäni se on sakaali, mutta hintalapussa luki susi. Ehkä pitää vielä käydä hakemassa Macholle hiukan poronlihaa. Lellikkikissa.

Hevoset tuskin arvostavat poronlihaa, mutta kai se pitää viedä niille vaikka omenoita. Oliver aivan varmasti tekee selväksi, että olen ollut poissa liian kauan. Onneksi voin lepytellä sen rentouttavalla hieronnalla! Josko seuraava postaus olisi jo taas hevospostaus, täällä vain ei ole muuta tekemistä tällä hetkellä, kuin kirjoittaa ja käydä kuvia läpi. Itse, kun en laskettele ja muut lähtivät rinteeseen...:'D 

Oletteko te harrastelleet maisemakuvausta GoProlla?

Nikonilla kuvattu

Poroja!

Nyt on lomareissu kruunattu, löysin poroja kameran eteen. Olisi ollut ehkä hienompaa löytää poroja luonnosta, mutta kyllä tuollaiset aitauksessa möllöttävätkin kelpasivat paremmin kuin mainiosti. Eikä sitä tiedä, jos poroja vielä löytyisi muualtakin, kuin tarhojen sisäpuolelta...Pakkasta on suunnilleen -34 astetta, mutta ei tullut edes kylmä, kun istuskelin kameran kanssa poroaitauksella. Kyllä toppahaalareissa tarkenee!

Ennen olen tyytynyt vain ihailemaan poroja muiden kuvista, mutta nyt vihdoinkin pääsin ihan itse ottamaan kuvia. Mikä porokuva on sinun suosikkisi?

En kestä kuinka söpöjä kavereita nämä ovat, voisinpa ottaa pari tuollaista kotiinkin...Porot piristivät huomattavasti viikkoani. Alkuviikko oli aivan hirveä, kaikkine vastoinkäymisineen. Nyt vain porokuvia, toivottavasti lomani alkaa sujua hieman hohdokkaammin!

Ensimmäinen kouluviikko, valokuvausta ja lomailua

Tämä viikko on kulunut älyttömän nopeasti ja nyt vihdoinkin ehtii kirjoittamaan blogiin, kun olen päässyt lomalle rentoutumaan. Viikko onkin sisältänyt vaikka mitä ja voisinkin aloittaa vaikka kertomalla ensimmäisestä kouluviikosta.

Olen aivan innoissani vieläkin. Mikäpä sen parempaa, kuin opiskella hevosista lisää ja tehdä käytännönjuttujakin noiden nelijalkaisten kanssa.  Ollaan ehditty hiukan jo harjoitella muutamia hierontaotteita, venytyksiä, hevosen tutkiskelua, luita ja lihaksia. Paljon asiaa lyhyessä ajassa, mutta onneksi omat hevoset auttavat opiskelussa parhaansa mukaan. Seuraavan kerran suuntaan opistolle vasta viikolla viisi ja sitä ennen pitäisi tehdä kohtuullisen paljon etätehtäviä, on hierontatehtävää, hevosten liikkeiden tarkkailua, seurailua ja asiakaskortin suunnittelua ym.

Koulupäivät kuluvat ainakin vielä todella nopeasti. Ihanaa, kun kaikki ei ole pelkkää teoriaa, vaan suurimmaksi osaksi ollaan oltu tallissa tekemässä käytännönharjoittelua. Ollaan piirrelty liiduilla hevosiin ja etsitty niistä luita sekä lihaksia. Vielä viikko sitten, jos joku olisi kysynyt, että mistä häntä alkaa tai mihin kaularanka loppuu niin en olisi osannut vastata, mutta nyt niihinkin on löytynyt vastaukset ;) Alkaa jo hiukan näkemään omatkin hevoset eri tavalla, kun tietää vähän mitä pintaa syvemmältä löytyy, siis muutakin kuin kultaisimmat ja suurimmat sydämet!

 Perjantaina vietinkin sitten koulutonta päivää ja kävin hiukan kuvailemassa. Olikin älyttömän kiva kuvata, kun kuvattavat olivat niin upeita ja osasivat poseerata hyvinkin nätisti. Kuvattavana oli tällä kertaa kaksi hevosta ja yksi koira. Nyt olikin kiva kuvata koiraa, kun oli vähän hovawartien kanssa saanut harjoitusta. Tuosta söpöläisestä nyt ei huonoa kuvaa voinut saadakaan, joten siitäkin plussaa! Lisäksi koiruus oli kuin tehty tuollaiseen lumiseen maisemaan. 

Koiran lisäksi kuvattavana oli lv-tamma ja pv-ori.

Hiukan harmitti tätä oria kuvatessa, että hitto, kun multa ei löydy tammaa! Sen verran komea ilmestys oli kyseessä, että kyllä tuota kelpasi kuvata. Omasta mielestäni kuvien taustakin on aika jees, vaikkakin ikkunoiden puitteet olisivat voineet olla toisen väriset :D 

Sitten päästäänkin lomatunnelmiin. Perjantai-yönä kahden aikaa lähdettiin ajamaan kohti Yllästä. Olin hiukan yllättynyt, että ei edes väsyttänyt lähteä, vaikka nukkua ei ehtinyt turhan kauaa. Siitä sitten tempaisin autolla kevyet 660 kilometriä ja seitsemän tuntia ilman taukoja, että päästään joskus perille ja sen jälkeen Eero saikin ajaa loput matkasta. Matka sujui yllättävän kevyesti, vaikka ajettavaa olikin aivan hirveästi ja monta tuntia. Ylläkselle päästiin ja heti löydettiin porojakin kaksi kappaletta, pitäisi vielä löytää lisää, että saisi parempiakin kuvia..:D

En ole oikein mikään talvilomailija, täällähän on aivan kauhean kylmä ja en ole edes lasketellut ikinä (enkä laskettele :D), en pidä hiihtämisestä ja mainitsinko jo, että ulkona on kylmä? Siispä ensimmäinen päivä on mennyt kätevästi koulujutuissa ja nyt vihdoin blogin parissa. Ehkäpä pitäisi tehdä jotain...lomajuttuja?

Kauhea ikävä jo Machoa, jonka jätin mummulleni hoitoon. Onneksi olen saanut sieltä päästä videomateriaalia Machon touhuista ja kasasinkin tälläisen upean koosteen tuosta pienestä hurjimuksesta. Ette arvaa meinasinko saada sydänkohtauksen, kun se meinasi hyökätä noin hovawartin kimppuun, joka oli meillä hoidossa pari päivää...Olisi voinut tulla hiukan suuri egoisesta kissasta koiranruokaa, onneksi koira oli tottunut kissoihin ja hiukan vain säikäytti Machoa pois :D Siskoni vitsaili jo, että kissanihan on ihan kuin John Cena...

Linkki videoon

Täällä meneekin viikko ja sitten pääsee takaisin opiskelujen ääreen, kun pääsen vihdoinkin aloittamaan työharjoittelupaikassa.

En tiedä olenko muistanut mainita, mutta meidän instagramiin pääsee nykyään tuolta sivupalkista klikkaamalla noita vaihtuvia kuvia, lisäilen sinne melko aktiivisesti kuvia hevosista ja muistakin kuvattavista.