Lähes luottoratsu

Onpahan ollut taas onnistumisien päivä. Käväistiin kentällä treenailemassa. Kentällä oli valmiina muutamat kavaletit ja päätin sitten kokeilla tehdä itsenäisesti hiukan pomppuharjoituksia. Aluksi vain ravailin ympyröitä ja kun Jönssi oli kuulolla niin nostin käynnin kautta muutamia kertoja laukkoja kumpaankin suuntaan. Nostot sujuivat käynnistä ehkä jopa paremmin kuin ravista. Ehdin valmistella ne huolellisemmin ja Jönssiäkin oli helpompi ohjata. Pitkät sivut sujuivat hyvin ja välillä onnistuttiin laukkaamaan koko kentän ympäri (myönnän...oikaisimme aika reiluisti aina päädyissä...). Hyvistä nostoista inspiroituneena uskalsin ylittää ensimmäiset kavaletit. 

Otin havainnollistavan kuvan meidän tehtäväradastamme...

Aloitin siis menemällä käynnissä noita kaikista kaukaisimpia kavaletteja. Jönssiä hiukan kauhistutti, kun ensimmäinen puomi oli värikäs ja se olisi mieluusti kiertänyt sen. Pääsimme kuitenkin yli kaikista. Parin toiston jälkeen sujui lähes rauhallisesti. Koska nuo jonossa olevat kavaletit ovat pahimpia niin päätin uskaltaa hypätä myös noiden yksittäisten yli.

Ensimmäinen hiukan jännitti minua, mutta Jönssi kuljetti turvallisesti yli ja jatkettiinkin tekemällä kahdeksikkoa esteiden yli. Uskalsimme mennä mielestäni aika varmalla otteella ja pystyttiin myös välillä laukkaamaan. Ei kieltoja, ohituksia, liioittelua. Hyvin siis meni. Mentiin kumpaankin suuntaan muutamia kertoja. Jönssistä huomasi, että se tykkäsi todella paljon. Vielä kahdeksikkotehtävän jälkeen, kun yritin tulla kaukaisimpia kavaletteja niin Jönssi lähti päästyään niiden yli vielä omin päin hyppäämään toista yksittäisistä kavaleista. Minä kyllä ajattelin jatkaa suoraa, mutta...mikäs siinä, jos Jönssi tykkää hypätä.

Voisimme ehkä yrittää seuraavalla kerralla jotain hiukan isompaa estettä...

Jönssi ylitti odotukseni tänään myös muualla kuin esteratsastuksessa. Se kohtasi matkalla kentälle lampaita, mutta ei ollut moksiskaan tuollaisista villaeläimistä. Hiukan piti tuijottaa, mutta enemmän vauhtia kavioihin tuli koirasta, joka lähti jahtaamaan Jönssiä. Onneksi koiruus suostui kääntymään Jönssin kintereiltä pois päin, kun kerran karjaisin...Kyllä Jönssi olisi varmaan hengissä selvinnyt, vaikka koira jahtaa, mutta Jönssillä ärsyyntyessä alkaa takajalat viuhua niin en halunnut riskeerata koiran turvallisuutta.

Tämän lisäksi Jönssi suoriutui pelkällä riimulla ja narulla, ilman satulaa takaisin laitumelle. Ei siinä...Se on vain 300 metrin matka, mutta Jönssi toimi yhtä loistavasti, kun suitsittuna.

 Kerrassaan loistava luottoratsu.

Oliver pääsi tänään kastamaan talviturkkinsa. Miten onnellinen pieni hevonen voikaan olla! Jönssi ei ole vielä suostunut edes kaviota kastamaan, mutta ehkä sekin onnistuu tänä kesänä, kun ratsastuskin on alkanut sujua. Taidan mennä heti huomenna yrittämään...Toivottavasti Jönssi ei huku!

Kelpo hevoskansalainen

Olenpas ahkera ja pistän toisen postauksen tälle päivälle. Pääsin taas hevosen selkään juuri niinkuin suunnittelinkin. Tehtiin ihan perus pellolla pyörimistä ja hiukan harjoiteltiin laukannostoja. Jönssi taisi viskaista päätään yhteensä kaksi kertaa koko treenin aikana, joten ilmeisesti senkin mielestä oli ihan kivaa. Meni yllättävän hyvin siihen nähden, että viimeksi ratsastin kai sunnuntaina. Tai siis Jönssi meni hyvin. Oma ratsastukseni oli aivan jäätävän näköistä, mutta jos vaikka muistaisi kiinnittää siihenkin huomiota.

Laukatessa hiukan hirvitti, koska Jönssi päättää vetäistä kurvit suoriksi. Ilmeisesti fysiikan lait eivät kuitenkaan kosketa häntä, sillä emme kaatuneet. Yritin työntää Jönssiä takaisin isommalle ympyrälle, mutta Jönssi halusi mielummin oikoa. Minun ehkä pitää vieläkin hiukan harjoitella tätä laukkatyöskentelyä.

Vauhtiahan laukassa olisi saanut olla jopa enemmän sillä se ei oikein pääse oikeuksiinsa, kun Jönssi tuolla lailla laahustaa. En kuitenkaan viitsi vaatia vauhtia enempää, koska siinä on sitten se riski, että oikeasti kaadutaan. Kerran olen lentänyt hevosella laukatessa komeassa kaaressa ympäri ja toista kertaa en sitä ehkä halua kokea. Ei tosin ollut Jönssi vaan Oliver...

Huomenna voisin mennä mahdollisesti ihan kentällekin työskentelemään. Jostain syystä tekee mieli mennä pieniä esteitä ja ehkäpä jotain puomeja. En kyllä tiedä onko se enää niin hyvä idea sitten, kun olisi mahdollisuus hypätä. Tekisi kuitenkin hyvää Jönssille ja ehkä siitä saisi joskus irti laukkaa.

Olen niin iloinen, että Jönssi on nykyään ihan ratsastettava hevonen, jokaiselta ratsastuskerralta jää hyvä mieli jostakin pienestä asiasta. Välillä tulee myös niitä suuria onnistumisia. Parhainta kuitenkin kaikessa on se, että pystyn taas nauttimaan harrastuksesta ja oikeasti harrastamaan.

Nyt alan hakea hiukan monipuolisuutta treeneihin. Nyt ollaan keskitytty siihen, että Jönssi pysyy rentona tilanteessa kuin tilanteessa. Se alkaa vaikuttaa jo hyvältä joten nyt voisin alkaa oikeasti tekemään sillä muutakin kuin niitä helppoja ja tuttuja tehtäviä. Uskallan ehkä jo vaatia Jönssiltä enemmän ilman, että siltä menee kuppi nurin.

Tavoite saavutettu, seuraavaa kohti!

Kyllä se hiukan on kasvattanut takapuoleen lihaksia!

Jönssi on "melkein" jo kesäkarvassa...Tällaisina hetkinä hiukan ärsyttää, kun loimitan vain tositilanteissa. Ehkä se kohta suostuu muuttumaan kesäiseksi. Päässä ja lavassa alkaakin jo hiukan näkyä Jönssin kesäväriä. Siitä tulee paaaljon vaaleampi. Taidanpa mennä hiukan harjaamaan...

Vähänkö noloa...satulahuopa aivan päin persikkaa >:(

Ponikuvapostaus

Viikon sisällä olen päässyt taas kuvaamaan toinen toistaan hienompia hevosia. Vielä vuosi sitten en edes osannut ajatella, että joku haluaisi minut kuvaamaan. Tämäkin on siitä kiva harrastus, että aina voi kehittyä ja oppia uutta. Itse ainakin olen huomannut kehittyneeni huomattavasti, mutta matkaa on vielä paaaljon hyväksi kuvaajaksi. Lisäksi haaveilen uudesta kamerasta, mutta vielä pitäisi jaksaa kerätä rahaa. Opiskelijabudjetilla erittäin helppoa!

Jönssi ja Oliver pääsivät maanantaina kesälaitumelle. Jönssi osasi käyttäytyä kisoissa niin hyvin, että sen jälkeen vain rentoiltiin ja nyt se onkin saanut viettää hiukan täyslomaa. Maanantaina oli hiukan juoksutusta liinassa ja otettiin myös pari hyppyä esteen yli. Tänään olisi tarkoitus kiivetä taas selkään ja katsoa onko muutaman päivän laidunvapaat tehnyt hyvää vai räjähtääkö Jönssi käsiin.

Ensi kuussa olisi taas parit kisat. Olisi koulu- sekä estekilpailut, mutta en oikein tiedä kumpiin haluaisin. Estekisat olisi mukavaa vaihtelua, mutta toinen juttu on se, että uskallanko hypätä. Jönssi osaa nykyään myös nostaa ennen estettä laukan, mutta koko rataa ei todellakaan päästäisi laukalla. Enhän minä osaa edes laukata ympyrää. Toisaalta...kuukausi aikaa oppia! Koulukisat saattaisivat mennä vielä paremmin kuin aikaisemmat, jos vain muistaisin olla huolellisempi. Jönssi sen sijaan on osoittanut olevansa ihan asiallinen hevonen.

Elämän vaikeita päätöksiä!

(Saatan ehkä saada myös oikean ratsun kisoihin, mutta pitää ehkä harjoitella ahkerasti...)

Nyt, kun on jaariteltu tarpeeksi niin siirrytään ponikuvien pariin 

(pahoittelut, kaikki eivät oikeasti ole poneja...)

'

Rakennekuvien ottaminen on yllättävän haastavaa, koska joillakin hevosilla on taipumusta esitellä kaikkea muuta kuin optimaalista rakennekuva-asentoa. En ole ikinä kuvannut näin montaa kahdella jalalla kävelevää hevosta samana päivänä! Hyvä, että sitäkin pääsi harjoittelemaan.

Kun kuvattavat ovat toinen toistaan hienompia niin oma hevoskuume valitettavasti vain kasvaa...Kyllähän kolmaskin menisi siinä missä kaksi?

Olisipa Jönssilläkin sydän otsassa...

 

Hups...välillä tulee kuvattua ihan muuta kuin hevosia. Kyllähän aina pitää olla yksi kiintiökissakuva sekä erittäin upea kiintiöwnbtaidekuva.

Äitihevonen ei ilmeisesti tiennyt pitäisikö poseerata vai luimistaa...

Aivan parasta on ollut päästä kuvaamaan varsoja. Ne on niin supersuloisia ja hauskoja sekä niin pieniä. Tekisi mieli aina napata tuollainen vain syliin ja viedä kotiin...Onneksi tiedän jo, että niistä kasvaa isoja ja kiukuttelevia teinihevosia, joten en ole hankkinut omaa varsaa (vielä!!)

Pitäisi ehkä joku päivä ottaa kuvia omistakin hevosista...:'D

Playsson.net Fair Play Cup 2.osakilpailu

Nyt voin olla hyvin tyytyväinen Jönssiin. Ankara rentousharjoittelu auttoi ja Jönssistä tulikin ihan hetkessä rauhallinen ja se kuunteli ratsastajaa. Jönssi suoritti radan kaksi kertaa, kahdella ratsastajalla. Minä ratsastin toisen radan ja Alex ratsasti toisen! Oltiin jo aikaisemmin sovittu, että Alex joskus kokeilee Jönssiä ja kisoissahan on aivan loistava ratsastaa hevosta ensimmäisen kerran...Jönssi meni Alexilla ihan superhienosti. Hiukan se viskeli päätään välillä, mutta hyvin se meni. Paljon paremmin, kuin Aulangolla. Minäkin ehdin kuvata ratsastusta sillä aikaa, kun Alex ensin verkkasi ja meni ratansa.

Itse ratsastin toisiksi viimeisenä ja ehdin siinä hyvin myös ratsastella itsekin Jönssiä rennoksi. Jönssi oli todella kivan tuntuinen. Sopivan herkkä ja malttoi keskittyä. Viskominenkin hiukan rauhottui, kun ehdin ennakoida joitakin viskelytilanteita. Radalla itselleni tuli kamalat suorituspaineet ja hiukan jännittikin. Jönssi yritti kaikkensa, mutta minä ratsastin turhan huolimattomasti ja hätäisesti. Lisäksi unohdin radan!! Muuten oltaisiin saatu pari pistettä parempi rata, jos en olisi unohtanut! :D Jönssi kuitenkin tuntui todella kivalta. Ihan itsestäni kiinni siis parempien suorituksien tekeminen. Unohdin ottaa myös ohjat käteen, mutta tulipahan ratsasteltua Jönssiä melko rennosti radalla...

Sen lisäksi, että Jönssi kisapaikalla käyttäytyi hyvin niin se myös matkusti hyvin ja meni traileriin ilman miettimisiä. Ainoastaan siinä vaiheessa, kun käytiin matkalla hakemassa hiukan heseruokaa niin Jönssi pöyristyi ja heilutteli traileria ja söi heiniään varsinaisella raivolla. Varmaan kiukustui, kun ei saanut tuplaranskalaisia...

Eilen Jönssi meni ihan todella hyvin kotona treenatessa, vaikka samalla pellolla jolkotteli myös peura. Harjoiteltiin myös laukkaympyröitä, jotka sujuivat paremmin kuin ikinä. Jönssi vaikuttaa siltä, että se on muuttunut paljon tasapainoisemmaksi lyhyessä ajassa. Ei se vieläkään mikään maailman tasapainoisin hevonen ole, enkä minä maailman tasapainoisin ratsastaja, mutta pientä kehitystä on havaittavissa ja se jos mikä piristää, kun huomaa, että oikeaan suuntaan mennään, vaikkakin pienin askelin.

Olen niin tyytyväinen!