Hyppivähirvis

Jostain syystä en saanut laitettua enää hyppypostausta, jonka olin kirjoittanut jo valmiiksi. Sitten se hukkui ja nyt ehdin vasta kirjoittaa tämän uudelleen. Jönssi ja minä osallistuttiin estekisoihin vihdoinkin ja yritetään selviytyä 40 & 60cm luokat elossa. Jönssistä on tullut superrauhallinen esteillä, niin rauhallinen, että viime harjoituksissa vauhti meinasi hyytyä kokonaan ja sen vuoksi tuli muutamia typeriä kieltoja. Minun pitäisi myös huolestua, että Jönssi menee suorassa esteelle. Liian vähäisen vauhdin takia se rupeaa kiemurtelemaan ja jos en korjaa niin toki se kieltää tai vain käpöttelee ohi esteestä. Yhden treenikerran ajattelin vielä ennen kisoja hypätä ja sillon kyllä yritän ratsastaa paremmin.

Kavaletit Jönssi osaa mennä jo melko mainiosti, vaikka itse häiritsen sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ensimmäisillä kerroilla se yhdestäkin kavaletista meinasi lentää nurin ja nyt se sujuvasti ravaa jopa viiden yli! Kts. postauksen ensimmäinen kuva.

Hypättiin pientä rataa ja saatiin aikaiseksi oikein pikkukisojen tunnelmaa, kun muutama koira juoksi kentällä ja pari ihmistä. Välillä itseäni otti hiukan sydämestä, kun koirat menivät juuri niiden esteiden taakse joita meidän piti ylittää, kaikki selvisivät hengissä ja Jönssikin hyppäsi kuskin epäröinnistä huolimatta. 

Myönnän, että hiukan jännitin isoja hyppyjä, kun hypättiin ehkä isoimmat esteemme pitkiin aikoihin. Koska en ole oikeastaan hypännyt muuten kuin Jönssillä niin minulla ei ole siihen sellaista "tältä tämän pitäisi tuntua"-juttua. Sitten, kun Jönssi kerran hyppää niin kuin hevonen niin minulla hyppää sydän kurkkuun ja ratsastan huonosti, kun keskityn vain kyydissä pysymiseen. En kuitenkaan ole tippunut vielä kertaakaan näissä treeneissä, kun taas ennen tipuin joka estetunti.

Ajatelkaa, tämä este nostettiin vielä isommaksi! Hui.

 Jönssi ei pudottanut, kuin yhden puomin ja sekin oli yksittäinen pikkukavaletti. Se siis hyppää, jos minä ratsastan paremmin. Korkeimmillaan hypättiin isompia, kuin 60cm esteitä. En tiedä kuinka korkeita, mutta en edes halua tietää, koska jännittäisin vain enemmän. Tieto lisää tuskaa. Kavalettisarjalla tuli ongelmaksi se, että Jönssi hyppäsi ensimmäisen. Minä lopetin ratsastamisen ja Jöpis kiersi viimeisen esteen. Pitää siis olla tarkempi ja ratsastaa ihan kokoajan. Miten se voikaan olla niin paljon vaadittu. En halua, että tallaisia tyhmiä virheitä tulisi kisoissa. Nollarata olisi ihan maailman parasta ja Jönssi saisi ainakin kilon porkkanoita, jos me pystyttäisiin ja kyettäisiin siihen.

Nyt olen yrittänyt ratsastaessa keskittyä siihen taas, että Jönssi olisi reipas. Ollaan menty pellolla ja laukattu paljon suoraa. Olen ihan yllättynyt, että se ei vielä ole lähtenyt käsistä. Uskallan siis aika hyvillä mielillä kannustaa sitä liikkumaan enemmän. Videoitakin katsellessa tuli melkein tuskan hiki otsalle, kun meno näytti niin tahmaiselta. Ehkäpä helpompi ratsastaakin, jos kaikki voimat eivät kulu liikkeessä pysymiseen. Toivottavasti.

Sellaisia aikaisen aamun hyppyjä.

Tällä hetkellä täällä tulee lunta ja ei kauheasti huvittaisi lähteä ratsastamaan, mutta sekin on ehdittävä tehdä. Jönssi raukkahan paleltuu...Olen ollut aikalailla sellainen, että mahdollisimman vähän yritän loimittaa. Jönssi on kuitenkin jo alkanut pukeutua takkiin, koska yhtenä aamuna se meinasi jo paleltua. Myös Sakari ja Oliver saivat tänä aamuna takit päälle, koska niiden karva ei vielä eristä tuota märkää lunta. Ne kyllä kestävät huomattavasti enenmmän kylmää, kuin Jönssi. Lisäksi Jönssi saisi keskittyä nyt siihen, että se ei laihtuisi palellessaan. :'D Onneksi uusi rehutilaus tuli ja nyt on kaikilla hevosilla yllinkyllin Pavon nappuloita, pitäisi Jönssinkin pysyä paksuna! 

Näyttelyponi

Sakarin kanssa pyörähdettiin Match showssa viime sunnuntaina. Olen ehkä maailman ylpein maailman hienoimmasta ponistani, vaikka se ei palkintosijoille päässytkään. Sakari ei ole poistunut ihan kauhean montaa kertaa kotoa, mutta se käyttäytyy paljon paremmin vieraissa paikoissa kuin esimerkiksi Jönssi, joka on sentään ollut siellä sun täällä elämänsä aikana.

Sunnuntaiaamuna pesin Sakarin. Olin ennakoinut näyttelypäivää ja muistin myös kääntää taas kerran sen harjan oikealle puolelle. Harja oli salakavalasti taas alkanut vääntyä väärälle puolelle, mutta onneksi se kääntyi takaisin sinne minne kuuluukin suhteellisen helposti. Pesu oli Sakarin mielestä taas kamalinta mitä ponille voi tehdä. Nopeasti se kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja selvisimme molemmat taas kerran hengissä ja vammoitta tästä toimenpiteestä. Sitten vain harja ja häntä suoraksi, loimi päälle sekä poniin kiiltoa ja koppiin.

Perillä Sakari pukeutui näyttelyhalteriinsa ja suihkin vielä hiukan lisää ponikiiltoa jo valmiiksi säihkyvään pieneen palleroon. Harjasin valkoiset keltaiset vuohiskarvat ja varmistelin vielä, että ponin harja pysyy siellä missä kuuluukin. Sakari kiltisti seisoskeli trailerin vieressä sillä aikaa, kun tein viimehetken puunauksia. Kokoajan pieni Sa(n)kari kyllä ilmoitti itsestään muille huutamalla korvani vieressä. Seuraavalla kerralla varaudun kuulosuojaimilla.

Sakari chillailee traikun vieressä

Sakari ei yhtään arastellut tai jännittänyt, vaikka mentiin vieraalle kentälle, vieraiden hevosten joukkoon ja oltiin kaukana kotoa. Se myös totteli aika hyvin ja juoksi silloin kun minä juoksin ja käveli silloin kun minä kävelin. Paikallaan seisomista pitää ehkä vielä harjoitella. Siinä Sakarin kärsivällisyys oli koetuksella. Niin kauan kun käveltiin jonnekkin niin kaikki oli hyvin, mutta turhan päiväinen seisoskelu ja odottelu kärvensi ponin hermot hetkessä.

Ponin esittäminen sujui kohtuullisesti. Seisominen tuotti hankaluuksia siinäkin, kun Sakari mieluusti olisi poistunut takaisin uusien ystäviensä luokse. Juokseminen onnistui paremmin kuin viime mätsärissä. Sakari oikeasti juoksi eikä vain laahustanut minun perässäni. Olin erittäin tyytyväinen, kun maailman hienoin ponini sai taas punaisen ruusukkeen.

Kun BIS-hevosia valittiin niin Sakari päätti näyttää itse sitruunalta. Pientä raukkaa alkoi selkeästi väsyttämään. Vaikka Sakari ottaakin rennosti niin uudessa paikassa oleminen rasittaa kuitenkin tuollaista pientä vauvahevosta henkisesti niin paljon, että ei se enää jaksanut edustaa. Minä sen sijaan olin vieläkin ihan ylpeä siitä. Niin hienosti se osasi käyttäytyä. Voiko parempaa ponia toivoa!

Sakarin arvostelu

Arvosteluun olin tietenkin erittäin tyytyväinen. Todistetusti olen ostanut erittäin hyvän ponin, lähes täydellisen. Siitä puuttuu vain virheet! Hiukan tietysti harmitti, että palkintosijaa ei tullut, koska palkinnot olivat ihan mielettömän hyvän näköisiä. Onneksi vain hiukan, koska tiedän Sakarin ehtivän voittaa vielä moooonta kilpailua. Ehkä niissäkin on yhtä kivat palkinnot! Yhtä kokemusta rikkaampana kävelimme takaisin traileriin ja matkustimme turvallisesti kotiin. Ihan lisää poniani kehuen; siinä missä moni taistelee lastausongelmien kanssa niin minun pieni Sakarini menee traileriin pelkäämättä eikä ollenkaan kyseenalaista matkustamisen turvallisuutta. Lastaamisessa meni valehtelematta korkeintaan minuutti. Sakari käpötteli koppiin, puomi kiinni, poni kiinni ja silta kiinni ja eikun matkaan.Ei tarvitse istua lastaussillalla porkkanoiden kanssa ja itkeä, että miksei se vieläkään kolmen tunnin yrittämisen jälkeen suostu tulemaan kyytiin. Niin arkisia asioita, mutta ah niin elämää helpottavaa.

"Enpäs poseeraa"

Kotona Sakari oli onnellinen. Se ilahtui nähdessään Jönssin ja Jönssikin ilahtui nähdessään Sakarin. Oliver ilahtui nähdessään minut. Kaikki hevoset näistä ilon asioista riemastuneena painelivat häntä tötteröllä pitkin laidunta. Hiukan mietin siinä vaiheessa, että miksei Sakari voinut esittää tuota ravia, kun niitä BIS-hevosia valittiin...

 

Melkein unohdin mainita, että Sakari on aloittanut esikoulun. Ostin tuossa "heräteostoksena" kärryt ja valjaat. Saan ne ehkä kuukauden kuluttua, mutta jo nyt Sakari on hiukan sovitellut meidän vanhoja valjaita (jos kiinnostaa niin ne ovat kohta myynnissä..) ja kaikki on sujunut tähän asti aivan loistavasti. Koska Sakarista tulee tulevaisuuden monitoimiponi niin se opetetaan myös ajolle. Kukapa tietää olisiko juuri tässä vakavasti otettava valjakkohevosen alku?

Kärryt piristävät myös Oliverin elämää, koska se pitää huomattavasti enemmän kärryttelystä kuin ratsujutuista. Ainoastaan Jönssiä en kärryjen eteen laita. Nyt kun se on rauhoittunut ja siitä on tullut suht kiva ratsastaa niin en halua, että sen mahdolliset traumat tulevat pintaan jostain menneisyyden syövereistä. Jönssillä ajaminen saattaisi olla oikeasti jopa vaarallista.

Olen aivan innoissani siitä, että pääsen ehkäpä oman lapsiponin kärryille vielä tässä lähikuukausina. Itsehän en tiedä tuon taivaallista mistään ajo-opetuksesta, mutta luotan tässäkin hevosneuvonantajaani/Sakarin kasvattajaan eli Paulaan. Itse vain teen kaikkea missä en saa  huippuponiani pilattua ja katoksessa valjaiden sovittelu on juuri sitä mitä uskallan tehdä.

Tajusin juuri, että hiukan reilu kuukausi niin saan uuden kameran ja pääsen ilahduttamaan itseäni kuvaamalla parempia kuvia. Nyt on jotenkin panostus hukassa ja kuvat ovat vain tällaisia arkisia nopeita räpsyjä sieltä sun täältä. Huonolaatuisia eikä oikein edustaviakaan. Kertoo kuitenkin aika paljon meidän elämästä ja tekemisistä.

Huomenna tulee postausta Jönssin estevalmennuksesta ja siitä kuinka me taas osallistuttiin kisoihin pienen tauon jälkeen.

Ohi syyskuu

Onpas vierähtänyt taas nopeasti aika viime postauksesta. Olen odottanut hartaasti, että ehtisin normaalien ihmisten aikaan ratsastamaan ja saan jonkun kuvaamaan. Nyt vihdoinkin onnistui ja sain kuvia Jönssin ja minun menosta. Edelliset kuvat taitavatkin olla ties kuinka kaukaa kesältä. Kivana extrana sain myös videopätkän. Valitettavasti itse en keskity kovinkaan hyvin ja hiukan vain matkustelen. Huomaa, että hetkeen en olekaan ehtinyt valvovan silmän alle ja näin ollen vanhat virheet pääsevät ikävästi taas ottamaan valtaa. Onneksi tästä motivoituneena järjestelen heti itselleni aikaa valmennukseen niin hevosraukkani ei tarvitse kärsiä vispaavista käsistä ja jaloista ja puuttuvasta kehonhallinnasta.

Jönssi oli rento ja yritteliäs. Hiukan itse häiritsin sitä omalla huonolla ratsastuksellani, mutta wau miten se yrittääkään parhaansa siitä huolimatta. Lisäksi on tapahtunut huomattavaa kehitystä levottomuuden kanssa. Kyllä. Se on vieläkin erittäin rauhaton edestä, mutta tadaa, ei taaskaan viskonut kertaakaan päätään! Se ei ole viskonut päätään enää muutamaan viikkoon ollenkaan töitä tehdessä. En tajua mistä moinen muutos.

Nyt tähdätään taas syksyllä kisoihin, mikäli työvuoroni sen sallivat. Parit estekisat olisivat kiikarissa, mutta kun tekee viikonloputkin kaupassa töitä niin aina ei vain vapaata voi saada. Varsinkin, kun työpaikalla joustetaan aivan mielettömästi kouluni takia. Kyllähän noita kisoja tulee. Myös se pikku-e on nyt vihdoinkin työn alla, jotta saan kuskailtua Jönssiä itse talvella maneesille harjoittelemaan.

Ihan sama mitä muut sanovat, minä olen hemmetin ylpeä meidän kehityksestä! Vielä, kun itse olisin yhtä oppivainen kuin hevoseni niin kaikki menisi kuin elokuvissa. Onneksi ratsastus on mielettömän vaikeaa niin tästä ei tule vieläkään helppoa, vaikka hevonen on aivan muuttunut siitä vuoden takaisesta hevosesta aivan erilaiseksi. En tiedä mikä sillä on nyt kolahtanut kohdalleen, kun se on noin hyvä. Ei edes syksyn viileneminen ole tuonut esiin vanhoja tapoja, vaikka Jönssi tuntuukin tarhassa melko säpäkältä villihevoselta. Ehkä Jönssi on ottanut vastuullisen isoveljen roolin ja näyttää hyvän hevoskansalaisen mallia Sakarille.

Video löytyy facebookista Jönssin sivulta. En osaa nyt sitä tähän mitenkään liittää, enkä jaksa ladata Youtubeenkaan.

Jönssin ratsastuksen jälkeen yritin vielä nopeasti napata Sakarista hiukan rakennekuvaa. Koska siskoni ei selvästikään osannut ottaa minkäänlaista kuvaa rakenteesta niin laitoin Sakarin seisomaan vähän sinnepäin, nakkasin narun siskolle ja juoksin äkkiä ottamaan kuvaa. Melkein onnistuikin. Eihän nuo mitään optimaalisia ole, mutta näkee siitä jotain. Muunmuassa sen, että pieni ponivauvani onkin valtavan kokoinen eikä enää pieni pörheä vauva! Sehän kasvaa pian Jönssistä ohi ;)

Löytyykö lukijoilta -15 syntyneitä varsahevoisia? Kai muutkin ovat yhtä isoja...